Lopussa kiitos seisoo..

5.15 Ylös ulos ja lenkille. Vierumäellä oli monta tuttua valmistautumassa. Puitteet kisan järjestämiseen oli kyllä huikeat. Kerrankin juoksutapahtuma,  missä ei vessaan tarvinnut jonottaa. Muutenkin järjestelyt sujui hyvin. Lahden pojat olivat kyllä onnistuneet järjestelyissä. Kisatunnelma oli katossa ja jännitystä ilmassa havaittavissa. Tawastia Trail Clubin iso porukka oli koossa ja voi hitsi kun oltiin hyvännäköinen tiimi :)

Juoksemaan lähdin tyttären ja toisen seurakaverin kanssa. Ihan hyvää vauhtia pääsin liikkumaan ja alku olikin todella nopeaa alustaa ja sisälsi jonkun verran hiekkatietä. Muutamia hyviä mäkiä mahtui ekalle kympille. Ensimmäisellä huoltopisteellä kymmenessä kilometrissä en tyttöä enää nähnyt. Hän oli jäänyt jossain vaiheessa vähän jälkeen ja ajattelin, että kyllä tyttö pärjää itsekseen. Onhan pärjättävä kuukauden kuluttua Pallaksellakin.

Kymppiin mennessä juoksu ei ollut lähtenyt kulkemaan toivotulla tavalla. Nopeus oli ihan ok, mutta ei tuntunut hyvältä. Kympin jälkeen nesteet jäivät hyllymään vatsaan. Tämä tarkoittaa, että tulee oksettava olo ja pikkuhiljaa energiat alkaa loppumaan. Suolaa otin yhteensä kolme kertaa ja vain pieniä kulauksia nestettä. Olin niin kypsä oloon ja takkuisuuteen,  että ajattelin keskeyttää 30 kilometrin huoltoon. Pikku hiljaa nesteklöntti vatsassa alkoi sulaa ja pystyi edes vähän keskittymään maisemiin. Hienoja kallioita oli puolimaratonin jälkeen. Välillä pistäydyttiin suolla ja kapeat polut metsälampien rannassa oli ihanaa juostavaa.

Tarkalleen 28 kilometrissä sain energiat käyttöön. Nesteet alkoi imeytymään kunnolla ja vauhti lähti kiihtymään. Kuulin kun seurakaverit huusivat perään jotakin ja annoin vaan mennä. Nautin joka kilometristä ja juoksu oli kevyttä. Olin todella helpottunut, ettei tarvinnut keskeyttää. Ohittelin monia ja pystyin juoksemaan ylämäkiä. Tää oli kisaa parhaimmillaan.

Ratamestarilla oli istunut pikku piru olkapäillä reittiä suunniteltaessa kun ennen 30 kilometriä laittoi meidät lähes konttaamaan. Juoksin kaikessa rauhassa sähkölinjaa pitkin kun yhtäkkiä polku vaan katosi. Piti oikein pysähtyä tiirailemaan mihin reitti jatkuu. Lähes pystysuoraan ylös ja sivulle. Tuli dejavu  Pitkäperjaintain piinajuoksusta. Tiesin kyllä kuka tämän jäynän takana oli :)

32 kilsan kohdalla juoksin huoltoon. Hämmästys oli suuri kun tytär oli jo siellä. Molemmat ihmetteli, että mitä sä täällä teet? Turhaan olin huolehtinut, että mitenhän se tyttö pärjää. Näköjään ihan hyvin. Jatkettiin yhdessä ja mukanaan lähti toinenkin seurakaveri. Edelleen juoksu tuntui hyvältä, eikä edes jalat tuntuneet tönköiltä. Pikku hiljaa tyttö jäi vauhdista, enkä voinut nyt muutta oma vauhtia. Viimeiset kahdeksan kilometriä juoksin yksin. Halusin maaliin äkkiä. Kellon mukaan matkaa oli kulunut jo 42 kilometriä,  eikä maalia näkynyt tai kuulunut. Alikulusta juoksin pienen mäen päälle ja siellä se portti näkyi. Varmistin vielä toimitsijalta,  että onko se tuolla?? Hirvittävä loppukiri ja meinasin vielä kaatua pehmeällä soralla.  Maaliin ajassa 5.23.4x. Ei mikään huippuaika,  mutta hyvä siihen nähden, että olin jo valmis keskeyttämään. 

Maalissa oli jo monta seuran pikakiituria ja siihen heidän kanssaan jäin odottamaan ja kannustamaan loppuja maaliin tulevia seurakavereita. Kyllä tuonne uudelleenkin on mentävä.

Kisat tulossa.

Ylihuomenna lähden juoksemaan Vierumäelle.  Siellä järjestetään ensimmäistä kertaa Vierumäki Trail Marathon, joka on yksi Buff Trail Tour Finlandin osakilpailu.
Uskon, että päivästä tulee hauska. Tuttuja sinne lähtee kasapäin mukaan ja jännä kisa senkin puolesta, että järjestäjät ovat tuttuja poikia. Heillä on varmasti jännää ja työn täyteistä aikaa tällä hetkellä.
Valmistautuminen tähän kisaan on mennyt alta lipan.  Jos en aikaisempiin kisoihin ole liiemmin tankannut niin nyt oon ollut suorastaan nälkäkuurilla.  Jätin kaikki herkut pois ruokavaliosta neljä päivää sitten. Kaikki nopeita sokereita sisältävä on ollut kiellettyjen listalla. Väkisinkin vaikuttaa vireyteen kun aikaisemmin olin jatkuvassa sokerihumalassa. Ihmeen kivuttomasti olen herkut pystynyt kiertämään. Palan pannukakkua sallin tankkauksen piikkiin tänään. Syy tähän sokerilakkoon on vaan hillitön sokerin rohmuaminen nyt alkukesästä. Se riistäytyi täysin käsistä, joten oli aika kunnon ryhtiliikkeelle ja kurinpalautukselle. Maratonille lähden nyt hiilarivarastot lähes tyhjinä. Toivon, että rasva-aineenvaihdunta lähtee toimimaan kunnolla. Katsotaan nyt miten käy.  Varusteiden kanssa arvon vielä. En ole osannut päättää edes millä kengillä lähden liikkeelle. Uudet Inovin ultra racet vaatisi lisää totuttelua lyhyemmillä lenkeillä, koska ne eroavat täysin Salomonin kengistä. Pikkusen on pf ottanut Inoveilla juoksemista itseensä.

Ylimääräistä energiaa on imenyt lisäksi kotona meneillään oleva remontti. Kolme iltaa lätkin työvuoron jälkeen tapettia seinään. Rasittavaa pikkutarkkaa puuhaa.

Minkäänlaista aikatavoitetta ei tälle maratonille ole. Haluan lähteä juoksemaan fiiliksen mukaan. Haluan nauttia kisatunnelmasta ja tuttujen tapaamisesta. Pidän nyt juostavaa maratonia yhtenä hyvänä pitkänä lenkkiä ennen Yllästä. Siellä on kaiken oltava sitten kunnossa.

Eilen käytiin Tawastia Trail Clubin kanssa juoksemassa rauhallinen 9 kilsan lenkki Ahvenistolla. Olihan taas hauskaa jutustelua ja hienoa polkua juostavana. Uudet paidat päällä oli aika kiva edetä metsässä. Lenkin päätteeksi liottelin jalkoja kesäisen raikkaassa ( lue jääkylmässä) järvessä.

Höntsäillessä.

Tukholman maratonin jälkeen  ei treeneihin ole tullut rutiinia tai mitään säännönmukaisuutta. Juoksemassa oon käynyt muutaman hassun lenkin. Kisoja ei ole juurikaan kertynyt. Aikaa ei vaan ole löytynyt ja on ollut pakko antaa kunnon palautuminen kropalle. Heinäkuun alkuun päätin juosta satasen viikon, että saan kunnon treeniä vielä ennen Yllästä.
Uusi laji-innostus on tullut koettua maastopyörän hankkimisen myötä. Olen myyty, vaikka ensimmäisellä maastopyörälenkillä lensin näyttävän ilmalennon kun kaltevalla polulla pyörä luisti pois alta ja vedin ns. liinat kiinni. Onneksi ei mustelmia ja ruhjeita pahempaa vaurioita tullut. Muutaman pyöräily-juoksu-pyöräily yhdistelmätreenin olen tehnyt ja se tuntuu hyvältä kombinaatiolta. Pyöräillen maastossa, juoksua ja taas paluumatka pyörällä. Pyöräily selvästi palauttaa jalkoja juoksun jälkeen ja toimii jalkoja säästävänä peruskestävyystreeninä. Varusteiden vaihto ja pyöräilykamojen säilytys juoksun ajaksi vaatii vielä jotain ideaa. Hankin juoksuun soveltuvan pyöräasun,  jossa on takalistolle kevyt toppaus. Toistaiseksi olen ollut siihen asuun tyytyväinen. Pidemmille pyörälenkeille pitää hankkia sitten ne kunnon vaipat :)

Eilen juoksulenkin päätteeksi oli mahtava fiilis ajaa alas Hattelmalanharjua. Myöhään illalla kun aurinko laski ja metsä oli kostea ja hämärä. Linnutkin oli jo hiljeneet. Ainoa ääni oli oma hengitys ja pyörän ketjujen kolina kivikkoisella polulla.

Mahtava juttu tapahtui viikolla kun Tawastia Trail Clubin paidat saatiin valmiiksi ja jakoon. Seuran perustamisesta saakka olen haaveillut seuran omasta logosta ja paidasta ja nyt ne on valmiit. Hienot niistä tuli, kiitos seuran omalle suunnittelijalle. Mahtava lähteä Lahteen viikon päästä juostavaan Vierumäki Trail Maratoniin isolla porukalla edustamaan.