Alpit

Alpit

torstai 29. huhtikuuta 2021

Tilannekatsaus


Eletään jo loppukevättä. Alkuvuosi on mennyt todella nopeasti ilman isompia takapakkeja. Koronatilanne on elänyt kuukausittain ja nyt on taas hieman paremmat tulevaisuuden näkymät. Toistaiseksi näyttää siltä, että UTMB kisaa ei olla siirtämässä taas vuodella. Rokotustilanne toivottavasti on jo hyvällä mallilla elokuun lopulla. Mutta silti epätietoisuus hieman varjostaa kaikkea tekemistä. Jos kisa peruuntuu onko kaikki tämä työ mennyt hukkaan.. 

Treenit on sujuneet ihan hyvin ja treenimäärät ovat olleet hyvällä tasolla jo pidemmän aikaa. Olen koko talven tehnyt monipuolista liikuntaa, enkä pelkästään juossut. Toivottavasti salilla tehdyt voimatreenit jalostuvat nyt taloudellisemmaksi juoksuksi. Suunta on ainakin ollut hyvä ja juoksutuntuma on parantunut alkuvuodesta huomattavasti. Osittain juoksukunnon parantumiseen on varmasti vaikuttanut painon putoaminen. Marraskuun 2020 alussa painoin lähes 8 kiloa enemmän kuin nyt. Alimmillaan piano on käynyt alempana kuin lukioiässä :D

Nyt on tarkoitus vähentää salitreeniä ja lisätä juoksumäärää kesää kohti ja alkaa tehdä muutenkin enemmän lajinomaista treeniä eli mäkeä ja taas mäkeä ja pitkiä lenkkejä ja rypästreeniä. Ei kuulosta kovinkaan hienolta ja hengästyy jo ajatuksesta, mutta työtä kisaa kohti on vielä tehtävä ja hikeä vuodatettava. Aikaa on reilu kolme kuukautta. 

Vaikka olen treenannut omassa mittapuussani nyt enemmän kuin koskaan, se ei tarkoita, että motivaatio olisi yhtään isompi. Treeni vie aikaa kaikelta muulta ja usein arkena treeniajan järjestäminen tuntuu työläältä. Motivaatiota ei tahdo aina löytää ja lenkille lähtö on ollut usein vaikeaa. Lenkin jälkeen on kuitenkin aina hyvä olo ja on onnellinen, että tuli lähdettyä. Tulee tunne, että on taas astetta lähempänä unelman toteutumista. Ennen tein usein lenkkejä myöhään illalla kun lähestulkoon muu perhe nukkui. En enää jaksa siirtää lenkkejä iltaan, koska se vaikuttaa unen laatuun. Unen määrään ja laatuun olen yrittänyt keskittyä huolellisesti sillä ilman kunnollista unta ei pääse palautumaan edellisestä treenistä ja vaarana on ylikuormittuminen. Lieviä merkkejä palautumattomuudesta olenkin jo huomannut joinakin päivinä. Tarkkana saa olla ja kropan tuntemuksia analysoida ja ajoissa reagoida asioihin. Lihashuoltoa tulee tehtyä nykyään usein, mutta edelleen lepopäivän pitäminen tuntuu vaikealta. Siinä on opeteltavaa ja maltettavaa.

Joskus (usein) mietin miksi olen ajautunut juoksemaan pitkiä ultramatkoja. Eikö vähempikin riittäisi. Tämä harrastus vaatii paljon sitkeyttä, aikaa, tahtotilaa ja ennen kaikkea paljon uhrauksia. Olen usein vannonut jääväni eläkkeelle ja siirtyväni tekemään jotain muuta. Vastausta tuohon kysymykseen en varmaan koskaan tule saamaan. Tiedän kuitenkin sen, että tämä on mun tapani elää tätä elämää ja juoksu on osa identiteettiäni. Ilman juoksua en olisi minä.