Korviketta.

Niinhän siinä kävi, että en päässyt Laipanmaalle. Kaikille muksuille iski korvatulehdukset ja muuta kivaa vaivaa vielä siihen päälle. En voinut jättää tyttöjä kenenkään muun hoidettavaksi pitemmäksi aikaa. Pettymystä korvaamaan pääsin onneksi juoksemaan lähiharjulle  ja Ahvenistolle.
Lähteissä tuuli oli todella kova ja iski päin kasvoja melko mukavalla voimalla. Onneksi olin valinnut täysin tuulenpitävän takin päälle. Lisävastuksen juoksulle antoi suht jäiset polut. Metsässä tuuli ei tuntunut oikeastaan yhtään ja sää oli ihana. Välillä jopa aurinko näyttäytyi pilven reunalta.
Olin ommellut edellisenä iltana uudet säärystimet tyttöjen vanhoista kurahousuista ja ne toimi hyvin, mitä nyt vähän joutuu tuotekehittelyä tekemään. Ahvenistolla juoksin osittain vuoden 52 olympialaisten maastokisareittiä,  mutta poikkesin välillä umpihangessa testaamassa säärystimiä.  Yhtään ne ei falskanneet eli lunta ei päässyt kengän sisään, nilkat ja jalat pysyi kuivina. Mitenkään kauniit ne eivät ole, mutta ei se tuolla metsikössä haittaa.
Lenkistä tuli ihan hyvä eli 16 km ja aikaa poluilla meni 2.07 ja ihan maltillisilla sykkeillä. Muutamia hyviä mäkivetoja sain tehtyä myös juoksun lomassa  ja niistä tuli mieleen, että enää neljä viikkoa ja sitten ne mäet vasta isoja onkin. Nää täällä lähiharjulla on pikku nyppylöitä. Mihin hitto mä oon itseni ilmoittanut. Alkaa olla perhosia vatsassa.
Kokonaisuutena treeniviikko oli kohtalainen sairastuvasta huolimatta. Juoksukilsoja 47 ja hiihtoa päälle.