Uusia polkuja

Otsikon mukaisesti Karhunkierroksen jälkeen lähestulkoon jokainen lenkki on suuntautunut paikkoihin, joissa en ole aikaisemmin juossut. Poronpolulla käytiin Piian kanssa seikkailemassa kaatosateessa päälle 33 kilsaa ja voi vihne kuinka kuitiksi se mut teki. Oli kulunut vasta kaksi viikkoa satamailisesta ja siinä välissä olin sairastanut poskiontelontulehduksenkin. Jälkikäteen ajatellen ei olisi pitänyt lähteä noin pitkää lenkkiä tekemään. Silti reissu oli hauska ja hienoja uusia polkupätkiä tuli juostua urakalla.

Juhannuksen ja loman aloitin osallistumalla Nastolassa yhteislenkille teemalla keskikesän yöjuoksu. Muutama muukin polkuhullu lähti mukaan Hämeenlinnasta ajelemaan ennen puoltayötä Lapakistoon. Paikalla oli noin kaksikymmentä juoksijaa, joista osa oli tuttuja. Yön selkään lähdettiin lamput päässä kirmaamaan. Todella tunnelmallinen pieni tapahtuma, josta uskoisin, että tulee perinne. Lenkki päättyi vielä aamuhämärässä nuotiolle ja se kruunasi reissun vaikka itsellä oli makkarat unohtuneet kotiin.

Loman alussa lähdettiin mökille Hankoon. Siellä juoksemisessa on omat haasteensa. Saaressa rymyäminen on kivaa, mutta joutuu kiertämään melkoista rinkulaa jos haluaa vähän pidemmän lenkin juosta. Vastarannalla on helppoa polkua kangasmetsässä, mutta sekin on aika moneen kertaan koluttu, joten luonnollisesti aloin karttoja tutkailla ensimmäisen viikon jälkeen ja löysinkin Tammisaaresta kohteen, jonne oli pakko päästä tutustumaan.
Jätin auton metsätien varteen ja huomasinkin, että alueella on ihan merkattua reittiä. Lähdin seuraamaan polkua, joka vei hiidenkirnuille. Noin puolen kilometrin päässä oli erikoinen kallio, jossa oli useita hiidenkirnuja. Yhdessä todella symmetrisessä kirnussa oli loukossa sammakko. Kirnun seinät olivat jyrkät ja kirnussa oli vain paljon vettä pohjalla, joten päättelin, ettei sammakko sieltä olisi selvinnyt pois ilman apua. Taisi tyyppi olla jo aika väsynyt uiskenteluun.

Suuntasin seuraavaksi paikkaan, jonka olin kartalta bongannut etukäteen. Pienen metsärämpimisen jälkeen löysin perille. Paikan nimi oli Kyrkberget. Upeaa kalliota ja hyvin merkattua polkua. Tästä eteenpäin juoksin vaihtelevassa maastossa. Oli mahtavaa juosta uudessa paikassa ja ihastella toinen toistaan komeimpia maisemia.

Tuolla alueella oli todella paljon kallioita ja juurakkoisia pieniä polkuja. Kohokohta oli kun pääsin juoksemaan kapean merenlahden vierustaa. Olin senkin paikan kartasta tiedustellut etukäteen, mutta en olisi uskonut kuinka hieno se oli lopulta.  Noin reilun kilometrin matkalla kallio reunusti lahtea nousten pystysuoraan merestä. Polku kiemurteli sileän kallion päällä. Voi sitä onnea kun pääsi kallioita kirmaamaan ja aurinko kimalteli meren pinnasta. Suosittelen käymään tuolla mikäli Raaseporissa päin liikkuu. Osa reitistä on nimeltään Trollskogsrundan. Paljon jäi vielä tutkailtavaa, joten tuonne on mentävä ilman muuta uudelleen.