Eilen kävin tekemässä tiedustelua ja mittausta Kotirataultran reitillä. Lunta oli satanut lähes koko päivän ja sitä tuli koko ajan lisää. Tie oli aika pöperöinen ja raskas juostava. Tieauroja ei näkynyt missään.
Sykkeet oli taas koholla kuten nyt muutenkin viime aikoina ja pohkeet jäykät pökkelöt kuten olleet jo pidemmän aikaa. Ei valanut lenkki hirveesti uskoa 50 kilsan taputtelulle tai ainakaan se ei tuu helpolla. Edellisestä 50 kilsasta ei ole kuin 22 päivää ja sen huomaa. Mutta toisaalta nämä on niin tuttuja ajatuksia ennen pidempää juoksua. Aina sama juttu. Mihin sitä taas ollaan ryhtymässä ja eihän tästä tuu mitään. Pahin paniikki oli ennen Wihan kilometrejä kun kroppa meni ihan sekaisin kisa-aamuna. Nesteet tuli ns pihalle molemmista päistä. Sen perusteella olis pitänyt suosiolla jättää leikki kesken ennen kuin alkoikaan. Silti lähdin viivalle ja maaliin pääsin kunnialla.
Kyllä se innostus ja usko taas huomiseen mennessä löytyy ja aurauskalusto hoitaa tien loistavaan kuntoon. Hieno päivä loistavassa seurassa siis tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti