Kävin nilkan kivun vuoksi magneettikuvassa ja sieltä ei varsinaisesti löytynyt kipua selittävää vikaa. Ei tulehdusta, ei rasitusmurtumaa, ei jännevauriota. Jalkaterän anatomia kaikkine luineen, jänteineen ja lihaskalvoineen on monimutkainen rakennelma. Joku määrittämätön rasitusvamma siellä on. Olin kaksi viikkoa juoksematta ja kipu oli jo poissa kun eilen kokeilin juosta. Kuusi kilometriä riitti tekemään jalan jälleen kipeämmäksi, joten testilenkin jälkeen oli tehtävä suuria päätöksiä. Kipein niistä on se, että joudun jättämään Karhunkierroksen 160 km kisan väliin. Tuon kisan poisjääminen itsessään ei niinkään harmita. Olenhan sen vuosi sitten juossut hyvällä ajalla ja sijoittumalla naisten kakkoseksi. Kisa vaan kuuluu osana Ultra Trail Tour Finlandiin ja se jää siis tänä vuonna jälleen haaveeksi. Viime kauden pilasi Divertikuliitit ja nyt nilkka. Mutta onneksi minulla on vielä muitakin haaveita, enkä ota tuota touria nyt pakkomielteenä. Sen aika tulee vielä mikäli se minusta kiinni on.
Suunnitelmat menee näin. Saada pitkällä juoksutauolla, huollolla ja korvaavalla liikunnalla nilkka kuntoon ja saada lihanvoimaa enemmän. Mikäli kesäkuussa saan juostua, alan treenata YlläsHettaan ja Vaarojen Maratonille. Ne maaliin ja pisteet vuoden 2018 UTMB:lle tavoitteena. Viime vuoden KK 160:stä on jo pisteet hallussa. Sitten mahdollisesti 2019 vois taas käydä UTTF:n kimppuun tai sitten keksin jotain aivan muuta. Tämä siis suunnitelma, mutta kuten jo mainitsin, muutos on pysyvää.
Onneksi polut alkaa olla sulia, joten pääsen toisen ihanan lajin pariin. On aika kaivaa MTB kellarista, rasvata ketjut ja lähteä lenkille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti