Alpit

Alpit

torstai 29. huhtikuuta 2021

Tilannekatsaus


Eletään jo loppukevättä. Alkuvuosi on mennyt todella nopeasti ilman isompia takapakkeja. Koronatilanne on elänyt kuukausittain ja nyt on taas hieman paremmat tulevaisuuden näkymät. Toistaiseksi näyttää siltä, että UTMB kisaa ei olla siirtämässä taas vuodella. Rokotustilanne toivottavasti on jo hyvällä mallilla elokuun lopulla. Mutta silti epätietoisuus hieman varjostaa kaikkea tekemistä. Jos kisa peruuntuu onko kaikki tämä työ mennyt hukkaan.. 

Treenit on sujuneet ihan hyvin ja treenimäärät ovat olleet hyvällä tasolla jo pidemmän aikaa. Olen koko talven tehnyt monipuolista liikuntaa, enkä pelkästään juossut. Toivottavasti salilla tehdyt voimatreenit jalostuvat nyt taloudellisemmaksi juoksuksi. Suunta on ainakin ollut hyvä ja juoksutuntuma on parantunut alkuvuodesta huomattavasti. Osittain juoksukunnon parantumiseen on varmasti vaikuttanut painon putoaminen. Marraskuun 2020 alussa painoin lähes 8 kiloa enemmän kuin nyt. Alimmillaan piano on käynyt alempana kuin lukioiässä :D

Nyt on tarkoitus vähentää salitreeniä ja lisätä juoksumäärää kesää kohti ja alkaa tehdä muutenkin enemmän lajinomaista treeniä eli mäkeä ja taas mäkeä ja pitkiä lenkkejä ja rypästreeniä. Ei kuulosta kovinkaan hienolta ja hengästyy jo ajatuksesta, mutta työtä kisaa kohti on vielä tehtävä ja hikeä vuodatettava. Aikaa on reilu kolme kuukautta. 

Vaikka olen treenannut omassa mittapuussani nyt enemmän kuin koskaan, se ei tarkoita, että motivaatio olisi yhtään isompi. Treeni vie aikaa kaikelta muulta ja usein arkena treeniajan järjestäminen tuntuu työläältä. Motivaatiota ei tahdo aina löytää ja lenkille lähtö on ollut usein vaikeaa. Lenkin jälkeen on kuitenkin aina hyvä olo ja on onnellinen, että tuli lähdettyä. Tulee tunne, että on taas astetta lähempänä unelman toteutumista. Ennen tein usein lenkkejä myöhään illalla kun lähestulkoon muu perhe nukkui. En enää jaksa siirtää lenkkejä iltaan, koska se vaikuttaa unen laatuun. Unen määrään ja laatuun olen yrittänyt keskittyä huolellisesti sillä ilman kunnollista unta ei pääse palautumaan edellisestä treenistä ja vaarana on ylikuormittuminen. Lieviä merkkejä palautumattomuudesta olenkin jo huomannut joinakin päivinä. Tarkkana saa olla ja kropan tuntemuksia analysoida ja ajoissa reagoida asioihin. Lihashuoltoa tulee tehtyä nykyään usein, mutta edelleen lepopäivän pitäminen tuntuu vaikealta. Siinä on opeteltavaa ja maltettavaa.

Joskus (usein) mietin miksi olen ajautunut juoksemaan pitkiä ultramatkoja. Eikö vähempikin riittäisi. Tämä harrastus vaatii paljon sitkeyttä, aikaa, tahtotilaa ja ennen kaikkea paljon uhrauksia. Olen usein vannonut jääväni eläkkeelle ja siirtyväni tekemään jotain muuta. Vastausta tuohon kysymykseen en varmaan koskaan tule saamaan. Tiedän kuitenkin sen, että tämä on mun tapani elää tätä elämää ja juoksu on osa identiteettiäni. Ilman juoksua en olisi minä. 

lauantai 5. joulukuuta 2020

Birgitta, pirullinen mimmi 😅

Tänään kävin neljättä kertaa Birgitan polulla. Lempäälän alueella kiertävän noin 50 km:n pituisen retkeilyreitin olen nyt tutkinut melko kattavasti ja täytyy sanoa, että ei tuo Birgitta ole yhtään kiltti mimmi vaikka reitistö on todella hyvin merkitty ja reitillä on toinen toistaan hienompia laavuja ja nuotiopaikkoja.  



Polkujuoksijalle reitti tarjoaa teknisen leikkikentän josta kuitenkin on leikki kaukana. Juurakkoa,  kivikkoa ja melko suuriakin korkeuseroja on jopa minun makuuni liikaa. Jos edellä mainitut tekijät eivät haittaa, saa Birgitan poluilla tehtyä loistavan treenin.  Tuolla juokseminen vaatii tasapaino, ketteryyttä, lihasvoimaa ja vahvoja keuhkoja 😅 Tänään lisähaasteen reitille toi loska, joka teki juurista todella liukkaita, eikä ilman pannuja tänään selvitty. Kuvat otettu Siisjärven ja Siisjärven kukkulan suunnilta. 




Lenkin päätteeksi nuotiolla paistetut pitsat oli arjen luksusta. Tuonne varmasti tulee mentyä juoksentelemaan uudelleenkin, koska polut tuolla ei juoksemalla kesken lopu. 



lauantai 21. marraskuuta 2020

Varjoköykkyri

Nutsin pojat järjestävät tähän aikaan vuodesta Kempeleellä juoksuiloittelun, jossa laskettelurinnettä kiivetään ylös ja toiselta puolelta juostaan alas. Kuullostaa kivalta tavalta viettää pikkujoulua. Harmi vaan ettei noin pitkälle viitsi aina lähteä ajelemaan, mutta ei hätää. TTC: n Polkuparta Juha on jo muutaman kerran kutsunut joukot Varjoköykkyriin Aulangolle. Sinne siis otettiin aamulla suuntia. Kierrettävä reitti on ns Tornilooppi, jossa noustaan Aulankojärven rannasta ylös näkötornille entistä pujottelurinnettä ja tornin ohi lähdetään juoksemaan alamäkeä, joka päättyy taas Aulankojärven rannan tuntumaan. Mittaa kierrokselle tulee n 1300 metriä ja nousua tulee n 73 m. 

Tavoitteena minulla oli ensin juosta marrasputken pakollinen osuus ja sehän meni reilussa kahdessa kierroksessa. Seuraava tavoite oli viihtyä reitillä tunti. Siis tämä homma ei todellakaan ole kivaa ja kyllästyn kiertämiseen yleensä melko pian. Alle tunnissa olin kiertänyt viisi kierrosta ja sekin olisi ihan riittänyt treeniksi. Lähdin kuitenkin Timon ja Sailan mukana jälleen uudelle kierrokselle ja sen jälkeen olikin selvää että verttitonni juostaan tänään eli 14 kierrosta. En edes muista milloin olen viimeksi tämän tyyppistä treeniä tehnyt, varmaan joskus viime talvena ja siihen nähden olen erittäin tyytyväinen, että aikaa tuohon tonniin kului noin 2.5 h. 


Näitä mäkitunkkauksia pitää jatkossa tehdä säännöllisesti ja välillä varioiden portaissa. Treeni vei tänään naisesta voiton.  Kotiin päästyä ja  syötyäni sammuin sohvalle kuin se kuuluisa saunalyhty :D


torstai 19. marraskuuta 2020

Phoenix

Viimeisin päivitys on näköjään maaliskuun alulta, maaliskuun lopulla maailma muuttui. Koko loppuvuosi piti suunnitella uusiksi. Suurin pettymys oli tietenkin UTMB:n siirtyminen vuodella eteenpäin. Tosin jo ennen kisaorganisaation virallista ilmoitusta siirrosta olin päässäni luopunut kisasta ja himmannut treeniä. Oli hankalaa miettiä mitä keksii tilalle ja viitsiikö edes kisata mitään kovin kummoista kun ei oikein ollut treenimotivaatiotakaan peruuntumisten vuoksi. Peruuntuneen Karhunkierroksen kisan tilalle kävin toukokuussa kaveriporukalla juoksemassa Oulangalta Rukalle 57 kilometriä ja se sujuikin ilman mitään ongelmia ja hauskaa oli. Yksi ihan parhaista juoksuista. 



Koko kesä meni ilman mitään suurempaa ajatusta kisaamisesta ja sitten loppukesästä kun päähän tuli ajatus osallistua Vaarojen maratonilla 131 km kisaan niin tämän päätöksen jälkeen mursin poluilla juostessani kylkeni ja murtuneen kylkiluun potemisessa menikin sellainen kuusi viikkoa ja Vaarat piti unohtaa :D Onneksi pääkoppani sekoamiselta pelasti muuten luonnossa liikkuminen ja sitä tulikin tehtyä kiitettävästi. Vierailin kesän ja alkusyksyn aikana lähes kymmenessä kansallispuistossa retkeillen. Melontakurssin suoritin heinäkuussa ja se olikin ollut monen vuoden haave. Vesillä aukeaa ihan uudet ulottuvuudet luontoliikkujalle. Riippumattoilusta ja eräilystä onkin tullut rakas harrastus ja sopii rauhoittavana vastapainona polkujuoksulle loistavasti. Retkeillessä ei tarvitse paahtaa kiireellä kaikista hienoista maisemista ohi. 







Lokakuun lopussa pääsin taas mukaan vähän treenitunnelmaankin, mutta motivaatio oli edelleen todella hukassa. Lenkille sai vääntäytyä väkisin ja se tuntui kohtuu raskaalta. Sitten onneksi tuli marraskuu ja päätin osallistua marrasputkeen tavoitteena motivaation palauttaminen ja peruskunnon kohottaminen. Nyt on marraskuun puoliväli ohitettu ja olen jo saavuttanut tavoitteeni. Treenimotivaatio on tapissa, en malttaisi odottaa seuraavaa päivää ja sen tuomia liikunnallisia iloitteluita :D Olen myös aloittanut voimatreenit ja salilla tulee viihdyttyä jo useampana päivänä viikossa. Treenillä pyrin saamaan jalkoihin kimmoisuutta ja taloudellisempaa juoksua voiman kautta. Onnea on työkaverit, jotka jaksavat hikoilla salilla mukana :)

2021 vuoden tavoitteet on kirkkaana mielessä ja kohti niitä mennään levollisin ja luottavaisin mielin. Nyt on sellainen tunne, että on mun vuoro loistaa kaikkien vastoinkäymisten jälkeen :)




lauantai 7. maaliskuuta 2020

Monipuolista tekemistä.

Helmikuun alussa pientä takapakkia tuli vanhan perussairauteni merkeissä ja sen perään iski flunssa. Nämä estivät liikunnan tehokkaasti noin kolmen neljän viikon ajan. Helmikuun lopulla lähdettiin perheen kanssa Kuusamoon ja siellä tuli ulkoiltua lähes puolet vuorokaudesta. Kävin moikkaamassa tietysti vanhaa ystävää Myllykoskea ja sen isosiskoa Kiutaköngästä.



Hiihtelin lasten kanssa mökin viereen tehdyllä ladulla ja kävin Rukan unelmabaanallakin hiihtämässä. Eniten tuli kuitenkin patikoitua tykkylumisilla vaaroilla. Valtavaaran ja Riisitunturin maisemat jaksoivat hämmästyttää. Mäkien kiipeäminen sai hymyn korviin ja olin onnellisimmillani.







Kuntivaaralle hiihto metsäsuksilla oli ehkä kuitenkin henkeäsalpaavin kokemus. Puuterilumella hiihto vaaran laelle auringon laskiessa sai silmät kostumaan. 4.5 km ylämäkeen hiihtoa kävi hyvästä kuntoilustakin ja näkymät ylhäällä oli palkitsevia.





Hiihtoloman jälkeen juoksutreenit on lähtenyt ihan hyvin vauhtiin ja mikä tärkeintä motivaatio treeneihin on huippukorkea. Nyt pitää alkaa lisäämään tehoja ja määriä kesää kohti. Polvikin on ollut yllättävän hyvässä kunnossa. Tänään olin juoksuseurana maratonia juoksevalle ystävälle Minnalle. 16 kilsaa meni tosi nopeasti kun oli paljon puhuttavaa. Minna jatkoi juoksua yksin ja todellakin juoksi itsekseen maratonin. Kova veto. Huomenna pääsen nauttimaan Aulangon poluista pitkiksen verran kahden muun juoksukaverin kanssa. Mahtava juoksuviikonloppu tästä kehkeytyi. 






sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Piristystä treeneihin

Hämeenlinna ja sen lähialueet on polkujuoksijan taivas ja polkuja täällä riittää. Silti välillä tutut polut alkaa maistumaan puulta. Näin on käynyt välillä itsellekin ja siihen lääkkeeksi olen talven aikana käynyt tutstumassa uusiin polkuihin hieman kotinurkkia kauempana. Tammikuussa käytiin Aitoossa Laipanmaalla juoksemassa Hirvijärven kierros. Hämeenlinna oli tuolloin täysin lumeton ja olikin yllätys, että Pälkäneellä lunta oli ihan kunnolla. Pientä metsäautotietä ajaessa Pihtilammelle auton pohja laahasi lumessa. Jännitysmomentista huolimatta selvittiin starttiin. Maisemat tuolla kierroksella oli ihan kohtalaisen hienot. Tunnelmaa latisti kuitenkin isot hakkuuaukeat. Polku tuolla oli pääsääntöisesti melko teknistä eli jos etsii helppoa juostavaa reittiä ei tuo Laipanmaa ole ensimmäinen vaihtoehto.




Toinen kiva kohde alle tunnin ajolla Hämeenlinnasta on Liesjärven kansallispuisto. Siellä riittäisi tutkittavaa parillekin päivälle. Nyt kävimme juoksemassa Kyynärharjulla ja matkattiin Kasvetisen laavulle. Tuolla polku on välillä todella haastavaa; juurakkoa ja kivikkoa, mutta välillä on helpompaa alustaa ja ilahduttavan paljon pitkospuita. Metsä tuolla on osittain todella vanhaa ja niin paljon sammalta en ole nähnyt oikeastaan missään kuin tuolla Peukalolammin tienoilla (saatoin muistaa paikan väärin). Eksymään ei pääse hyvien reittimerkkien vuoksi.




Helmikuussa kävin myös juoksemassa Janakkalan Kolmilammilla ja se olikin kiva tuttavuus tässä ihan lähellä. Matkaan voisi lähteä Turengistakin ja juosta polkuja pitkin Kiipulan kautta Kolmilammille ja takaisin. Matkaa tälle reitille tulisi noin 30 km. Nyt startattiin Kolmilammin lavalta ja käytiin kääntymässä Helvetinvuorella. Polkuja tuolla alueella on monelle erilaiselle reitille ja nyt saatiin vain esimakua niistä. Suunnittelin jo mielessäni maastopyöräilyreissua Hämeenlinnasta Kolmilammille ja takaisin. Reilun 50 km matka tuosta tulee helposti. Polku tuolla oli helppoa tosin mäkistä. Tuonne on mentävä pian takaisin. 




Viimeisin tutustuminen uusiin polkuihin tapahtui Birgitan polulla. Ehdin käymään vain pienen raapaisun tuolla ja sen perusteella haluan mennä tuonne tutkimusmatkalle uudelleenkin. Polut oli hyvin merkitty. Polku menee monessa kohtaa vesistön vieressä, mikä antaa paljon kaunista katseltavaa, mikäli nyt katseen voi nostaa polusta. Polku tuolla oli nimittäin haastavaa ja juurakkoista. Nyt maa oli jäässä, mutta oli havaittavissa, että sulan aikaan tuolta ei kuivin jaloin selviäisi. Polku kulkee Vuoreksesta Lempäälään saakka ja matkaa tuolle tulee muistaakseni 50 km.







Tänä talvena olen vielä suunnitellut käyväni Isojärven kansallispuistossa ja Sipoonkorvessa. Tosin kyllä nämä kotipolut taas maistuu ihan mukavasti. Kevättä kohti mennään.  












perjantai 10. tammikuuta 2020

Juoksut jatkuu.

Vuosi 2019. Mitä siitä voisi kirjoittaa. Vuosi oli hengähdystauko vähän kaikesta. Ehkä sen voisi kiteyttää sanomalla että ei napannut, kiinnostanut, enkä jaksanut edes välittää. Juoksu jäi todella vähäiseksi. Aikaisemmin motivaation puute on ollut ahdistava kokemus ja jotenkin sellainen asia, joka yli oli päästävä nopeasti. Nyt monttu sai olla ihan rauhassa ja kasvaa heinää. Ihan sohvaperunana en vuotta viettänyt. Bodomilla kävin fiilistelemässä kavereiden kanssa. Karhunkierroksella kävin kokemassa pään hajoamisen juuriin ja motivaation puutteeseen. Kopparnäs Coast Trail oli kiva uusi kokemus, vaikkakin 29 asteen helle hieman latisti tunnelmaa. Maalissa juoksin suoraan mereen :D



Pyöräilystä tuli hyvä korvaava laji. Pyöräilin pääasiassa maastossa, mutta uuden pyörän myötä myös maantiellä tuli ajettua muutama lenkki. Kävin jopa ensimmäisessä maastopyöräilykisassa Kiipulassa ja sekös oli kivaa puuhaa. Vuoden aikana tuli tehtyä ihan just sitä mitä halusin, enkä asettanut itselleni mitään tavoitteita.




Polvi oli oikukas koko vuoden ja oikeastaan kesällä se oli niin kipeä, että luulin jo juoksujeni olevan kokonaan ohi. Olin viikkoja juoksematta ja annoin polven tulehduksen parantua rauhassa. Oikeastaan vasta loka- marraskuussa aloittelin paluuta poluille ja joulukuussa juoksut jatkui vähäisillä määrillä polvea kuullosstellen. Muutaman pidemmän lenkin tein ja polvi ei niistä kipeämmäksi tullut. Pääsin käymään jopa Pienellä Karhunkierroksella juoksemassa tyttären kanssa ja se oli oikeastaan koko vuoden kohokohta. Aloin pikkuhiljaa ihastumaan juoksuun uudelleen.



Nyt sattui käymään vielä niin, että onnetar oli suotuisa UTMB arvonnassa ja olen mukana tänä vuonna 170 km matkalla. Tämä kisa on ollut haaveena ja tavoitteena useamman vuoden ajan. Viime vuonna arpa ei osunut kohdalle, mikä olikin lopulta varmasti onni. Tänä vuonna olen riittävän nälkäinen ja uskon, että treenit maistuu. Haluan jo päästä kunnolla säännöllisen treenin pariin ja odotan tapahtumaa innolla. Kirjoittelen täällä blogissa treeneistä kohti tuota 170 kilometrin monsteria. Sunnuntaina käväistään Liesjärven poluista nauttimassa ja se voisi toimia lähtölaukauksena kohti hienoa seikkailua.