Alpit

Alpit

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Motivaatiomontusta ylös akka.

Tämä talvi on ollut henkisesti rankka. En ole ennen ollut näin tuskastunut pimeään, loskaan ja kaikkeen siihen kylmään viimaan ja jalkarätteihin ja jäisiin polkuihin ja sanoinko jo pimeään.  Mun treenit sijoittuu vuorokaudessa lähes aina iltaan ja mitä se tarkoittaa? No sitä, että menninkäinen ryömii kolostaan ulos kun kaikki muut suunnilleen alkaa pöyhimään tyynyjään. Olen rypenyt pohjamudissa pohjekipujen, nilkan kipujen ja ajanpuutteen vuoksi. Nyt saa riittää. Nyt on viimeinen hetki repiä sohva irti selästä ja alkaa treenata. Nuts Karhunkierros on jo nurkalla, mutta vielä ei ole myöhäistä. Nilkka saa mun puolesta elää ihan omaa elämäänsä. Sillä se lähtee millä on tullutkin.



En täysin toimettomana ole ollut kuitenkaan. Mäkivetoja olen tehnyt nyt muutamia kertoja kuukaudessa ja matolla mäkitreenejä lisäksi. Olihan tuossa helmikuussa Mantereenvuorimaratonkin ja siellä tuli tehtyä hyvä pitkäkestoinen treeni. Kyykyjä ja lankkua olen tehnyt lihaskestävyyden parantamiseksi. Viikkokilsat ovat silti jääneet luokattoman pieniksi ellei jopa olemattomiksi ja siihen tulee nyt muutos.  Ei turhia välipäiviä. Ei tekosyitä, etten ehdi. Nyt akka alkaa juosta.




Tarkoitus on nostaa huhtikuun puoleen väliin mennessä viikkokilsat päälle sataan. Huhtikuun puoleen väliin mennessä pyrin tekemään tuplasatkun eli kahteen viikkoon päälle 200 kilometriä. Sisällytän ainakin yhden ylipitkän treenin ja yhden maratonin mittaisen treenin noihin viikkoihin. Vaikka määrää tulee lisää ei pidä unohtaa vauhtia, joten sekaan teen edelleen mäkivetoja, tempojuoksuja ja tonnin vetoja. Siitä sitten Bodomille puolimaralle ja keventelyn kautta Karhunkierroksen 100 mailiselle. Tässä suunnitelma ja suunnilleen sama kaava kuin viime vuonna ja hyvinhän siinä kävi. Huomenna ohjelmassa verttitonni Kalpalinnalla. Siitä taitaa tulla mutainen reissu.