Alpit

Alpit

tiistai 27. lokakuuta 2015

Korvaavaa liikuntaa.

Juoksutauko ei ota yhtään niin paljon pattiin kun pääsee pyöräilemään samoille poluille korvikkeeksi. Viime torstaina kävin Aulangolla päivällä pyörineni. Vettä tihutti välillä ja metsässä oli raikasta ja ihanan syksyistä. Oman jännitysmomentin tuo maahan pudonneet lehdet, jotka peittävät kivet ja juuret alleen. Hissukseen ajelin, enkä ottanut turhia riskejä että kaatuisin. GoPro oli matkassa mukana. Hauskan lisän omille reissuille saa tuosta pikku kamerasta. Voi sitten vanhana mummona muistella juoksujaan ja pyöräilyjään. Tuossa osoite videoon.

https://www.youtube.com/watch?v=DoIJqCTTol8&feature=youtu.be


Huomenna lähden illalla testaamaan uutta otsalamppua, jonka saa kiinnitettyä pyörään. Testailin sitä kotosalla ja täytyy sanoa, että 1500 lumenia vaikuttaa riittävältä valoteholta. Vastaantulijat sokaistuu :) Kannattaa hankkia kerralla riittävän tehokas ja tarkoitukseen sopiva lamppu. Kalliksi tulee ostaa monta vähän halvempaa lamppua, jotka sitten käytössä huomaa riittämättömiksi tehoiltaan. 





sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voisko jo helpottaa.

En sitten päässyt maaliin Wihalla. Jalka teipattuna pakettiin lähdin juoksemaan. Puolimaratoniin saakka kantapääkipu pysyi aisoissa ja tavoitevauhti tuntui hyvältä. 33 kilsaa tarkalleen ja kipu alkoi tuntua kovemmin ja ensimmäisen kerran tiesin, että maali jää tänään saavuttamatta. Niin hyvin noi jalkani tunnen ja tiedän, mikä on ns tervettä kipua. Tätä päätöstä lopettaa kesti vielä kolme kierrosta eli 10 kilometriä. Mun maali tuli siis 43 kilometrin kohdalla. Kipu oli siihen mennessä levinnyt jo akillesjänteen puolelle ja oikean polven sisäsyrjä oireili virheellisen juoksua-asennon vuoksi. Koko vasen jalkaterä tuntui puutuneelta. Ei siinä tilanteessa voinut mitään. Eikä tällä kertaa keskeyttäminen aiheuttanut kovin suuria tunteita. Olin lähtenyt jalkaa kokeilemaan ja se keskeyttäminen oli enemmän kuin todennäköistä. Puolitoista viikkoa aiemmin oli jalkaan piikitetty kortisonia toisen kerran eli järkevä ihminen ei olisi edes startannut.

Suihkun kautta lähdin huoltamaan muita tuttuja ja seuraamaan tyttären ensimmäistä satkua. Tyttö oli sitkeä ja aina uudelle kierrokselle lähti reippaasti, vaikka varmasti joka paikkaan sattui. Aikakin oli huippu 11.25.xx. Tunnelma paikanpäällä oli taas hauska ja oli hieno seurata muiden juoksijoiden taivaltamista ja ottaa heidän maalista vastaan.

Nyt olen päättänyt olla juoksematta niin kauan, että jalka on täysin oireeton. Joudun perumaan ainakin yhden kisan ja joulun Sysikalliokin on vaarassa. Pakko saada jalka kuntoon, jotta pääsen treenaamaan kunnolla ja kivuttomasti e24 juoksuun. Toivottavasti lumi tulee maahan pian, jotta pääsee hiihtämään. Maastopyöräily saa toimia korvikkeena siihen saakka ja salillekin pääsee kun juoksuun ei mene kaikki aika.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Wihaisia kilometrejä.

Taukoa on ollut kirjoittamisesta ja juoksusta. 24 h juoksun jälkeen alkoi kierre, joka vei kunnon nolliin ja jalan telakalle. Kesken ultralta palautumisen iski flunssa, mikä jäi jylläämään viikko kausiksi ja kun minä hölmö vielä juoksin puolikuntoisena oli kaaos valmis. Vasemman jalan jännekalvo tulehtui samaan aikaan pahasti ja vaati lopulta kortisonipiikin.

Sitkeän venyttelyn ja vanuttelin ja rullailun ja levon ja muotopohjallisten ja piikin ja yölastan avulla kantapää on alkanut tuntumaan lähes kivuttomalta. Jotain hyvää juoksutauosta on seurannut. Olen saanut käytettyä aikaa enemmän maastopyöräilyyn. Osallistuin muutama viikko sitten ensimmäiseen pyöräilytapahtumaan Poronpolun Polkaisuun ja olin revetä onnesta. Niin paljon tuosta hommasta pidän ja on ihana ajella kun ei satu mihinkään (paitsi jos kaatuu). 53 kilometriä poljin ja se oli samalla pisin matka mitä oon ikinä pyörän selässä istunut ja vielä maastossa. Ensi kesänä aion uskaltautua jo joihinkin maastopyöräkisaan. Pyöräily on hyvää juoksua tukevaa liikuntaa ja pitkät juoksulenkit olen nyt korvannut pyöräilyllä.




Wihan kilometreille on aikaa enää reilu kaksi viikkoa ja alkaa olla kaikki voitava tehty sitä kisaa varten. Olen pakottanut itseni juoksemaan asfaltilla ja se onkin vaihteluksi ihanan helppoa ja monotonista. Hyvää musaa luureihin ja vaan antaa mennä. Jalkoja on pakko totuttaan iskutukseen, koska alusta Wihalla on suurelta osin asfalttia ja vähän soraa. Alkaa olla pientä jännitystä ilmassa ja toivoa siitä, että jalka sen kisan kestää. Tavoitteena on maaliin pääsy paremmalla ajalla kuin viime vuonna. Tietysti olisi hienoa alittaa 10.30 aika. Tuo 100 km alle 10.30 on naisille pääsyvaatimuksena Sparthalonille. Sinne ollaan juoksusiskon kanssa mahdollisesti suuntaamassa mutaman vuoden tähtäimellä.

Juoksutauolla olen ilmoittautunut myös muutamaan juoksutapahtumaan mm. 8 tunnin yö rogainingiin Tampereelle, Sysikallioon 100 k ( vuoden pimein ultra), E 24:lle (hallissa juostaan 24 tuntia) ja Karhunkierrokselle 160 km. Siinä olis puuhaa loppuvuodeksi ja ensi talveksi. Onpahan taas tavoitteita mitä varten treenata.