Kiutaköngäs

Eilen illalla kaksi kelkkaa kävi vetämässä latua mökkirannasta järven ympäri ja metsään. Aamulla oli kiireen vilkkaa päästävä hiihtämään tuoretta latua. Sukset jalkaan ja menoksi... paitsi, että koko yön oli satanut uutta lunta. Voi rähmä. No ihan hyvin tuossa lähes umpihangessa suksi luisti, mutta sellainen reipas puolituntinen riitti aamulenkiksi.
Aamulla alkoi vaihteeksi flunssan oireet. Kurkku karheana ja pää kipeänä. Ja jotta valitus ei tähän loppuis niin toi hiton kantapääkipu on ottanut takapakkia. Taitaa hiihtäminenkin sitä rasittaa. Pitää kai hakea alkuviikosta toinen piikki.
Siinä valitukset tässä hehkutukset: Tänään käytiin Oulangan kansallispuistossa. Luontokeskuksella oli talvirieha, jossa oli lapsille ohjelmaa mm. poroajelua ja lumikenkäkävelyä. Käytiin ihastelemassa Kiutakönkään jylhiä maisemia. Isoimmat kuohut oli jään ja lumen peitossa,  mutta silti paikka oli näkemisen arvoinen. Muutaman mäen nousin ihan kävellen ja sain esimakua siitä, millaisesta kisasta Nuts Karhunkierroksessa on kyse. Valtavaaralle on vielä päästävä tän loman aikana niin sitten oon enemmän kuin tyytyväinen.

Luomulatua.

Lauantaiaamuna startattiin hiihtoloma lähtemällä Kuusamoon. Matka tänne kolmen tenavan kanssa toi omat haasteensa ja aikaa meni reilusti enemmän kuin mitä oli suunniteltu. Oulussa oltiin vasta seitsemän pintaa ja siitä oli matkaa vielä yli 200 km perille. Päätettiin jäädä siis Ouluun yöksi. Aamulla matka jatkui mökille. Mökki sijaitsee noin 20 km Kuusamon keskustasta itään ja on kyllä melkoisessa korvessa ja se on hyvä. Illalla tytöt valahti valkoisiksi kun metsästä alkoi kuulua ulvontaa. Olisin varmaan itsekin juossut mökkiin jos en olisi tiennyt, että järven toisella puolella on vetokoiratarha.
Ensimmäisenä iltana lähdin sukset jalassa tutustumaan ympäristöön. Mökin vuokraaja oli luvannut ajaa ladun jäälle ja lähimetsän. Joo olihan se ajettu, mutta päivällä oli pyryttänyt lunta ja latu näkyi aavistuksena  lumen pinnassa. No ei se menoa estänyt, hidasti vaan vähän. Metsässä oli moottorikelkan jälkiä ja niitä pitkin pystyi ihan hyvin hiihtämään.
Neljä kilometriä vaan ehdin edetä ja sitten alkoi tulla niin pimeä, että oli pakko palata mökille. Onpa luksusta kun pääsee hiihtämään suoraan mökin pihaan ja siitä istumaan saunan lämpöön.
Aamulla lähdin hämärän turvin samoja jälkiä hiihtämään metsään. Etenin vähän pidemmälle ja tulin kohtaan jossa joku oli juuri hiihtänyt laatuun tuoreet jäljet. Meni muutama sekunti kun tajusin, että oon hiihtänyt ympyrän umpeen ja hiihdän itse tekemääni latua. Voi mikä pettymys. Olis nyt lähistöllä voinut asua joku muukin hiihtäjä, jonka tekemää reittiä olisin päässyt hiihtämään. No pääasia, että hiihto onnistuu. Etelässä vois olla vähän kurjempi hiihtosää.  Tänään iltalenkillä yritän löytää uutta "baanaa" ja hiihtää vähän pidempään.

Piikkiä.

Kantapää jatkaa kipuilua. Jonkinlaista kävelyä muistuttavaa liikettä pystyn tekemään. Pahin kipu onneks helpotti, mutta jalka on kaikkea muuta kuin kunnossa.
Hetki sitten kävin hakemassa elämäni ensimmäisen kortisonipiikin. Ortopedi kuunteli silmät pyöreänä kun selitin , että syksyllä juoksin sata kilsaa ja siitä jäi päälle jalkapohjakipu. Kysyi vielä varmuudeksi, että juoksinhan satasen useamman päivän aikana, enkä kerralla..Vielä enemmän pyöritteli silmiään kun kerroin, että kierrettiin 3.333 km lenkkiä 30 kertaa. Eikä se, kun otin sukat pois ja ortopedi näki mun maailman rumimmat isovaspaankynnet, silmien pyörimistä lopettanut. Vähän kumma juttu. Eikö ole ennen ultrajuoksijaa nähnyt.
Ortopedi totesi heti alkuun, että molemmissa jalkapohjissa on holvikaaret madaltuneet ja se on aiheuttanut jännekalvo-ongelmat. Kalvo on jatkuvassa venytyksessä eli rasituksessa. Nyt pitää hankkia väliaikaisesti silikonipohjalliset ja teettää kunnolliset tukipohjalliset.
En voi kun toivoa, että kortisoni, lepo ja venyttely laukaisee kivun ja tää painajainen loppuu. Viikon kuluttua tarvittaessa haen vielä toisen piikin. Vahva luotto on vielä siihen, että täältä noustaan ja Kanarialla kirmataan.

Tunnelmasta toiseen.

Eilen olin onneni kukkuloilla juostessani unelmavauhtia juoksumatolla. Jalat oli ennen treeniä vähän jäykät kyykkytreenistä, enkä halunnu lähteä liukkaalle tielle juoksemaan ja jäykistämään niitä ennestään. Päätin juosta muutaman vedon juoksumatolla.
Juoksin kaksi kilometriä  verryteltyä. Jalat tuntui kevyitä ja tuntui kuin olisin liittänyt.  Ensimmäinen kilsan veto meni 12.4 km/h. Palautus hölkällä.  Toinen kilsan veto meni vauhdilla 14km/h.(4.17 min/km) Kolmas kilsa samaa 14 km/h, mutta kiihtyvänä. Vedon viimeinen 500 metriä meni vauhdilla 14.5 km/h. Viimeisen vedon lopussa sykkeet kävi maksimissa tai ainakin hyvin lähellä. Olin ihan fiiliksissä, enkä edes tuntenut olevani katki treenin jälkeen, joten tein vielä salilla hauistreenin päälle.
Juoksun lopussa oli kantapäässä tuntunut kipua ja kipu tuntui koko illan ikävänä ja kiristävänä.
Aamulla se kaikki hyvä fiilis oli poissa. Kantapää ei kestä astumista ollenkaan. Ei siis ollenkaan. Olen hyppinyt yhdellä jalalla ja otan tukea huonekaluista. Jotakin siellä on revennyt ja pelkään että pahasti. Itkettää ja suututtaa. Minkä vuoksi piti juosta eilen..
Jouduin perumaan Ystävänpäiväjuoksun, mikä piti olla huomenna. Tuntuu, ettei millään ole nyt mitään väliä. Ymmärrän kyllä, että eihän tää mikään maailmanloppu ole, mutta vaakalaudalla on nyt aika paljon. Transgrancanaria! En pidä peruuntumista nyt edes vaihtoehtona. Pikkulapsen lailla kiukuttelen, että mä haluun!! Ei tää voi olla näin vaikeeta. Tuntuu, että juoksussa mennään pettymyksestä toiseen ja vammasta vammaan. Ei voi olla kuin yksi suunta tästä. Ylöspäin perkele!!

Kahvakuulia.

Salille ei päässyt taaskaan. Mistähän hyvästä maksan kuntosalista itseni kipeeksi joka kuukausi. No neuvokas mamma laittaa kotona piirretyt pyörimään telkusta, luurit korville ja tekee kuntosalin eteiseen. Punnerruksia,  lankkua, vipunostoja, ojentajia ym ja välissä sykkeen kehotusta nyrkkeillen ja tanssien.
Kolme kahvakuulaa sohvalta tuli mielellään painoiksi kyykätessä. Ensimmäinen kuula painaa 17 kiloa ja sillä oli hyvä lämmitellä. Toinen kuula  painaa 19 ja risat ja on kova kutiamaan. Kolmas kuula 23 kiloa alkoi jo hapottaa ihan hyvin kun tein pitkää sarjaa. Yhteensä 45 minsaa kuntopiiriä hyvällä sykkeellä ja venyttelyt päälle. Hiki tuli ja hyvä mieli.

Korviketta.

Niinhän siinä kävi, että en päässyt Laipanmaalle. Kaikille muksuille iski korvatulehdukset ja muuta kivaa vaivaa vielä siihen päälle. En voinut jättää tyttöjä kenenkään muun hoidettavaksi pitemmäksi aikaa. Pettymystä korvaamaan pääsin onneksi juoksemaan lähiharjulle  ja Ahvenistolle.
Lähteissä tuuli oli todella kova ja iski päin kasvoja melko mukavalla voimalla. Onneksi olin valinnut täysin tuulenpitävän takin päälle. Lisävastuksen juoksulle antoi suht jäiset polut. Metsässä tuuli ei tuntunut oikeastaan yhtään ja sää oli ihana. Välillä jopa aurinko näyttäytyi pilven reunalta.
Olin ommellut edellisenä iltana uudet säärystimet tyttöjen vanhoista kurahousuista ja ne toimi hyvin, mitä nyt vähän joutuu tuotekehittelyä tekemään. Ahvenistolla juoksin osittain vuoden 52 olympialaisten maastokisareittiä,  mutta poikkesin välillä umpihangessa testaamassa säärystimiä.  Yhtään ne ei falskanneet eli lunta ei päässyt kengän sisään, nilkat ja jalat pysyi kuivina. Mitenkään kauniit ne eivät ole, mutta ei se tuolla metsikössä haittaa.
Lenkistä tuli ihan hyvä eli 16 km ja aikaa poluilla meni 2.07 ja ihan maltillisilla sykkeillä. Muutamia hyviä mäkivetoja sain tehtyä myös juoksun lomassa  ja niistä tuli mieleen, että enää neljä viikkoa ja sitten ne mäet vasta isoja onkin. Nää täällä lähiharjulla on pikku nyppylöitä. Mihin hitto mä oon itseni ilmoittanut. Alkaa olla perhosia vatsassa.
Kokonaisuutena treeniviikko oli kohtalainen sairastuvasta huolimatta. Juoksukilsoja 47 ja hiihtoa päälle.

Flunssaa

Yli kaksi viikkoa on lapset olleet kipeitä. Flunssassa, jossa kurkku kipeä, kova yskä ja kuume riesana. Kaikki kolme pienintä oli jo viime viikolla kipeitä ja flunssa oli menossa jo ohi kun se iski takapakkia ja taas kaikki kipeitä. Tää on ollut hermojaraastava viikko. Omalla kohdalla tauti on ohi ja toivottavasti pian muiltakin. Onneks oon päässyt hermoja lepuuttaan laduille ja poluille. En osaa päättää kummasta puuhasta pidän enemmän ja valinta on vaikeaa. Nyt on mennyt joka toinen lenkki hiihtäen ja joka toinen juosten. Metsässä on nyt niin ihania lumisia maisemia, että kaikki juoksulenkit on suuntautunut poluille.
Ensi sunnuntaina ollaan Tawastia Trail Clubin kanssa lähdössä Aitooseen Laipanmaahan. Sitä reissua odotan innolla, koska se erämaa on jäänyt vielä kokematta.

Hattelmalanharjulla polut on pysyneet hyvin auki, kiitos koiranulkoiluttajien ja muiden polkujuoksijoiden.