Asfaltilta metsään.

Nyt ollaan oltu viikko mökillä saaressa. Saari on, kuten saaret merellä yleensä, kallioinen. Keskellä on metsää ja vähän suotakin. Aikaisempina vuosina olen ajanut veneellä mantereelle juoksemaan, koska ei ole tullut mieleenkään, että täällä saarella pystyisi juoksemaan. Kuinka väärässä olen ollutkaan. Täällähän saa aivan mahtavan lenkin tehtyä. Kalliolta toiselle ja ihan kunnon polkuja löytyy riittävästi. Reilun neljän kilometrin matkan pystyn tekemään ilman, että täytyy juosta samaa rinkulaa. Kaksi lenkkiä olen jo juossut ja vielä on toinen puoli saaresta tutkimatta.

Välillä joutuu palaamaan takaisin tulosuuntaan, koska mökkejä on rannat täynnä. Eilisellä lenkillä olin hetken jopa eksyksissä. Kiersin samaa kalliota kolme kertaa ja piti todella miettiä missä suunnassa oma mökki on.

Saarella asustaa ainakin yksi valkohäntäpeura. Olen onnistunut pelästyttämään sen nyt molemmilla lenkeillä. Jotenkin huvittavaa, että saarella ei taatusti mun ja peuran lisäksi juokse kukaan muu.

Paljon on tapahtunut siitä hetkestä kun ensimmäisiä lenkkejä aloittelin juoksemaan. Sillon ainoa alusta oli asfaltti. Siitä meni toista vuotta kun ensimmäisen kerran suuntasin matkan poluille. Se tapahtui itse asiassa juurikin täällä Hangossa, Högsandin kangasmetsässä. Ennen juoksin juurikin niiden hienojen polkujen vieressä tiellä. Nyt juoksuun ei tarvitse edes sitä polkua, vaan se onnistuu kalliolla ja ihan umpimetsässäkin.  Ryteikkössä pystyy juoksemaan, tosin silloin vauhti ei ole juuri käveltyvauhtia kovempi. Ennen saaressa alkoi pinna palamaan, jos ei mantereelle päässyt juoksemaan, nyt odotan innolla seuraavaa rymyämistä takametsässä ja noilla ihanilla kallioilla.