Sitkeän venyttelyn ja vanuttelin ja rullailun ja levon ja muotopohjallisten ja piikin ja yölastan avulla kantapää on alkanut tuntumaan lähes kivuttomalta. Jotain hyvää juoksutauosta on seurannut. Olen saanut käytettyä aikaa enemmän maastopyöräilyyn. Osallistuin muutama viikko sitten ensimmäiseen pyöräilytapahtumaan Poronpolun Polkaisuun ja olin revetä onnesta. Niin paljon tuosta hommasta pidän ja on ihana ajella kun ei satu mihinkään (paitsi jos kaatuu). 53 kilometriä poljin ja se oli samalla pisin matka mitä oon ikinä pyörän selässä istunut ja vielä maastossa. Ensi kesänä aion uskaltautua jo joihinkin maastopyöräkisaan. Pyöräily on hyvää juoksua tukevaa liikuntaa ja pitkät juoksulenkit olen nyt korvannut pyöräilyllä.
Wihan kilometreille on aikaa enää reilu kaksi viikkoa ja alkaa olla kaikki voitava tehty sitä kisaa varten. Olen pakottanut itseni juoksemaan asfaltilla ja se onkin vaihteluksi ihanan helppoa ja monotonista. Hyvää musaa luureihin ja vaan antaa mennä. Jalkoja on pakko totuttaan iskutukseen, koska alusta Wihalla on suurelta osin asfalttia ja vähän soraa. Alkaa olla pientä jännitystä ilmassa ja toivoa siitä, että jalka sen kisan kestää. Tavoitteena on maaliin pääsy paremmalla ajalla kuin viime vuonna. Tietysti olisi hienoa alittaa 10.30 aika. Tuo 100 km alle 10.30 on naisille pääsyvaatimuksena Sparthalonille. Sinne ollaan juoksusiskon kanssa mahdollisesti suuntaamassa mutaman vuoden tähtäimellä.
Juoksutauolla olen ilmoittautunut myös muutamaan juoksutapahtumaan mm. 8 tunnin yö rogainingiin Tampereelle, Sysikallioon 100 k ( vuoden pimein ultra), E 24:lle (hallissa juostaan 24 tuntia) ja Karhunkierrokselle 160 km. Siinä olis puuhaa loppuvuodeksi ja ensi talveksi. Onpahan taas tavoitteita mitä varten treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti