Ei pitänyt juosta vielä. Reidet on kireät kuin viulunkieli. Antibioottikuuri on syömättä ja kynsiä jomottaa. Silti kyläreissulla autossa istuessa tuijottelin sulia kalloita ja metsänpohjia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Hinku metsään kävi ylitsepääsemättömäksi eli illalla suuntasin harjulle.
Ensimmäiset askeleet oli kaikkea muuta kuin nautintoa. Onneksi pikkuhiljaa jalat alkoi lämmetä. Kuukauteen en ole lähimetsässä päässyt juoksemaan, joten hymy oli kyllä takaraivossa saakka kun hölkkäilin tuttuja polkuja. Nastoja olisi tosin vielä tarvittu. Alamäet meni puunhalailuks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti