Käytiin koko perheen voimin Juumassa Pienellä Karhunkierroksella. Toiset kävelivät Myllykoskelle saakka ja minä jatkoin siitä omalle kierrokselle. Polku oli tampattu tiiviiksi ja juokseminen tuolla onnistui loistavasti. Sanomattakin selvää, että maisemat olivat upeita ja pieni polkujuoksija tunsi olonsa erittäin kotoisaksi. En olisi voinut olla onnellisempi. Kaikkien vaivojen ja taukojen jälkeen olin päässyt paikkaan, minne olin hinkunut pitkään. 12 kilometriä oli kierroksen pituus ja aikaa siihen meni 1.30. Ei tuolla verenmaku suussa voinut mennä vaan nautiskellen ja kuvia räpsien.
Seuraavana aamuna pakkasin repun selkään ja jalkaan laitoin karvapohjaiset metsäsukset. Kartasta olin heti mökille tultuamme katsonut, että noin 5 km:n päässä oli kivan näköistä korkeuskäyrää, joka tunnetaan nimellä Erivaara. Sinne piti tietysti lähteä. Paksussa lumikinoksessa sukset pääsivät oikeuksiinsa. Pakkasta oli muutama aste ja aurinko pilkisteli välillä lumisien puiden takaa. Ai että oli mahtavaa. Matalalla sykkeellä hissukseen hiihtelyä ja maisemista nauttimista. Suunnistus tuonne tapahtui auringon ja karttasovellusen avulla :D Olin ajatellut, että kunhan sinne vaaralle pääsen niin takaisin pääsen kätevästi omia jälkiä seuraamalla. Aikaa tuolla umpihangessa ja umpimetsässä sai kulumaan kiitettävästi. Vaaralla minua odotti kaunis satumetsä lähes tykkylumisine puineen.
Paluumatkalla tosiaa seurasin omia jälkiä, kunnes keksin, että kierrän yhden pellon eri puolelta. Hyvin meni siihen saakka kunnes tajusin, etten löydä pellon jälkeen uudelleen vanhoille jäljilleni. Karttasovellus oli tietysti käytettävissä, mutta ajattelin pärjätä ilman sitä ja luottaa suuntavaistoon. No se vaisto ei tuolla metikössä ollut hääppöinen tällä kertaa. Pian huomasin olevani eksynyt ja olin kiertänyt ympyrää niin kuin kunnon eksyjä tekee. Enää en tiennyt mihin suuntaan piti mennä ja pienoinen paniikki alkoi hiipimään vatsanpohjaan. Pakko oli kaivaa kännykkä taskusta. Sovellus alkoi toimia ja löysin suunnan uudelleen. Löysin jopa viimein vanhat jälkeni tai niin luulin siihen saakka kunnes tajusin, että joku muukin oli tuolla käynyt hiihtämässä ja seurasin jonkun toisen jälkiä. Mutta ei hätiä mitiä olin hiihtänyt sähkölinjalle, jonka tiesin vievän mökkimme suuntaan ja sitä seuraamalla pääsin turvallisesti perille, vaikkakin vähän nälissäni ja väsyneenä. Mahtava seikkailu, joka opetti sen, etten enää koskaan lähde täysin vieraaseen maastoon ilman kompassia ja karttaa alueesta.
Paluumatkalla Kuusamosta kotiin olimme yötä Kajaanissa ja mitä tekee addiktoitunut polkujuoksija. Herää ennen kuutta, laittaa juoksukamat päälle ja suuntaa lähipoluille. Ne oli bongattu jo menomatkalla Kuusamoon. Olen parantumaton ja hyvä niin. Juoksin Kajaaninjoen rantaa ja löysin hauskan vanhan rauniolinnan. Sitä ihmeteltyäni suuntasin vaistonvarassa mäkeä ylös ja löysin ulkoilualueen, jossa oli lumista polkua tallattuna juoksua varten. Niin hienoa, että vaisto ei pettänyt tällä kertaa.
Pakko vielä kirjoittaa viime perjantaisesta Mökkiultrasta Lahdessa. Sama tapahtuma järjestettiin vuosi sitten ja olin silloinkin mukana. Olipas kiva nähdä tuttuja polkujyriä pitkästä aikaa. Nyt startti tapahtui kuudelta illalla ja yötä vasten lähti muutama hullu kiertämään 4.5 km rinkulaa, jossa kierrokselle nousua tuli 200 m. Viime vuoteen verrattuna oli pikku pakkanen ja alusta oli kohtuu vaikea. Lumeen oli sulalla tallautunut jonkunmoinen kapea polku, joka oli nyt jäässä. Siinä oli askelten sovittaminen todella hankalaa ja jalat tuli potkittua mustelmille. Toisaalta olisi luullut, että polun vieressä olisi ollut hankikanto. Ei ollut, vaan jalka upposi lumeen joka kolmannella askeleella. Tunnelmaa ei reitiltä puuttunut. Kuutamo, tervapadat ja hauskat polkujuoksijat pitivät siitä huolen.
Olen todella tyytyväinen kuntotasooni tällä hetkellä. Tuota hankalaa reittiä pystyin ongelmitta juoksemaan ja sain kirittyä vauhtia päinvastoin, että kierrosajat olisivat hidastuneet. Päätin lopettaa 7 kierroksen jälkeen ja matkaa siihen mennessä oli kertynyt 33 km, jolle nousua 1400 m. En halunnut juosta jalkoja alta ja joutua tässä väiheessa treenikautta yhtään pidemmälle tauolle. Seuraavana päivänä kävin taas lenkillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti