Marrasputki

Marraskuu. Pimein, synkin, sateisin vuodenaika. Laiskottaa eikä virtaa löydy tehdä mitään. No ei ihan. Marraskuussa juostaan ja joka päivä. Lähdin mukaan tähän haasteeseen, koska se jäi viime vuonna väliin kantapääkipujen vuoksi. Nyt ei ollut mitään erityistä vaivaa tekosyyksi.

Aloitin putken sen enempää suunnittelematta. Oli kuitenkin selvää, että tuo minimi 25 minuuttia vähintään päivässä ei ole riittävä haaste. Halusin juosta enemmän, mutta en tehnyt mitään erityistä suunnitelmaa. Haasteen alkuun postilaatikkoon ilmestyi uusi haaste eli kutsu tähystykseen. Eipä se olisi voinut huonompaan aikaan tulla. Olin sitä jo odottanut kaksi kuukautta ja tietenkin se tuli nyt. Päätin, että putki ei katkea tämän takia. Tähystystä edeltävänä päivänä juoksin juuri sen 25 minuuttia ja vähän päälle. Toimenpidepäivän iltana olo oli jo ihan kohtalainen ja hölkkäsin 10 km. Takana oli siis 10/30.

Hyvä, putki jatkui siis. Ensimmäisen viikon nilkat oli kovilla. Mantereenvuorella kuukautta aiemmin nyrjähtänyt nilkka oli kipeä ja jäykkä. Sitkeästi vain lenkkeilin ja kuinka ollakaan jalat alkoivat tuntua niin hyviltä, että päätin nostaa juoksumäärää. Salaa haaveilin sellaisesta reilusta 300 kilometristä.
Kolmannen viikon sunnuntaina heräsin yöllä oksennustautiin. Voi ei, nytkö putki katkee? Yön ramppasin vessassa ja olo oli karsea. Päivän sain huilattua ja iltapäivästä pysyi ruokakin sisällä. Illaksi suunnittelemani pitkä lenkki vaihtui reiluksi kympiksi, mutta pääasia, ettei putki katkennut.

Viimeisellä täydellä viikolla päätin juosta sata kilometriä viikkoon. Saldo 103 km on ihan hyvä suoritus putken sisällä tällaiselle laiskalle juoksijalle :D No eipä siinä mitään, mutta lisätty juoksumäärä kera muutaman vauhdikkaamman lenkin sai nilkat taas kipeiksi ja kolmelle viimeiselle päivälle suunnittelemani loppukiri jäi tekemättä kun päälle tuli vielä flunssan oireet. Kokonaissaldo 305 km kuukaudessa kaikkine vastoinkäymisineen on ihan tyydyttävä tulos.

Putkessa huomasin juoksevani pääasiassa asfaltilla ja melko lähellä kotia. Lenkeistä puuttui mielikuvitus. Junnasin kuin juna eteenpäin. Ihmisluonnolle on näköjään luontaista alkaa yksinkertaistamaan asioita kun kohtaa rasitusta. Lenkit tein lähes aina illalla myöhään kun tuntui ettei muulloin ehtinyt. Juoksusta tuli rutiinia ja lenkin jälkeen sama rutiini toistui: kotiin, lenkkivaatteet likoomaan veteen, palautujuoma, magnesium, aminohappopilleri ja monivitamiinipilleri naamariin ja suihkun kautta nukkumaan. Jokailtainen deja vu -ilmiö.

Kesä ja syksy meni vatsaongelmien vuoksi melko lailla rikkonaisesti treenien suhteen, mutta silti olen tässä vaiheessa vuotta juossut jo enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä tai koskaan aikaisemmin ja vuotta on vielä jäljellä. Kokonaisuudessaan putkessa oli hauska juosta ja kun mukana oli monta tuttua jakamassa ilot ja vit..set niin se oli vielä hauskempaa. Mitäs mä nyt tänään teen kun putki päättyi eilen ja samalla tuli telkusta Master Chef Australian finaali :D :D