Talviset kotipolut.

Niin se vuosi on taas vaihtunut. Treenirintamalla se on tarkoittanut ylä- ja alamäkeä. Otin tammikuussa ensimmäistä kertaa käyttöön ulkopuolisen juoksuvalmennuksen. Palvelun tarjoaa Juuso Simpanen ja Miikka Rautiainen, jotka perustivat viime vuonna Jalanjälki juoksuvalmennus tiimin. Saan kuukausittain valmiin ohjelman, jossa tähtäimenä on Karkunkierroksen sata mailinen kisa. Nyt olis tarkoitus lähteä tekemään siellä ehjä juoksu ja parantamaan edellistä aikaa :) Kova tavoite, mutta ihan realistinen. Treeniohjelma on tuntunut mielekkäältä. Tulee tehtyä asioita vähän eri tavalla kuin tähän asti. Koviakin treenejä "joutuu" nyt tekemään, ja niiden jälkeen tulee kyllä hyvä olo.

Alamäkiin on kuulunut taas vanha divertikuliittiongelma, joka nyt on häirinnyt elämää säännöllisesti. Se on veemäinen vaiva, mikä vei kuntoa alaspäin ja toiveena olisi päästä leikkaukseen vielä tänä vuonna. Lisäksi olen vielä toipumassa kovasta flunssasta, joka vei sängyn pohjalle useaksi päiväksi.

Mutta se siitä sairaskertomuksesta. Viime viikonloppuna järjestettiin Tawastia Trail Clubin kanssa kolmannen kerran Mantereenvuorimaraton. Hurja reitti se on muutenkin, mutta tänä vuonna oikeastaan jopa vaarallinen jään ja lumen vuoksi. Muutamia persliukuja oli osallistujat otteneetkin pahimmissa alamäissä. Tänä vuonna pisin matka, mitä tuolla edettiin, oli puolimaraton. Siihen aikaa meni viitisen tuntia. Eli jotain kertoo reitistä tuo :D

Oikeastaan alun perin lähdin kirjoittamaan tämän päiväisestä lenkistä lähimetsään. Mulla on vapaapäivä ja ulkona paistaa aurinko. Pakkasta on 10 astetta eli siis täydellinen polkulenkkikeli. Asun hyvän polkuverkoston vieressä ja metsään on helppo lähteä juoksemaan ilman pitkiä siirtymiä asfaltilla. Muutaman viikon tauon jälkeen oli pakottava tarve päästä metsäterapiaan. Oli ollut ikävä kotipolkuja. Kuinka pienestä sitä ihminen saa onnen tunteen. Lumi narskui kengän alla ja hengitys höyrysi. Aurinko pilkahteli puiden väleistä ja oli vaan niin kertakaikkisen kaunista, että meinasi tulla tippa linssiin.

Vielä tuo itse juoksu tuntui melko tahmealta taudin jälkeen, mutta pääasia oli, että pääsin ulos talvisille poluille. Metsässä on ihmisen hyvä olla ja talvellakin tuolla poluilla pystyy juoksemaan loistavasti. Jos aamulla olin väsynyt ja nuutunut, niin nyt olen täynnä energiaa ja pirteä. Ihmeen vähän siellä ihmisiä vaan vastaan tulee. Ne on kaikki varmaan hiihtämässä :D