Alpit

Alpit

perjantai 10. tammikuuta 2020

Juoksut jatkuu.

Vuosi 2019. Mitä siitä voisi kirjoittaa. Vuosi oli hengähdystauko vähän kaikesta. Ehkä sen voisi kiteyttää sanomalla että ei napannut, kiinnostanut, enkä jaksanut edes välittää. Juoksu jäi todella vähäiseksi. Aikaisemmin motivaation puute on ollut ahdistava kokemus ja jotenkin sellainen asia, joka yli oli päästävä nopeasti. Nyt monttu sai olla ihan rauhassa ja kasvaa heinää. Ihan sohvaperunana en vuotta viettänyt. Bodomilla kävin fiilistelemässä kavereiden kanssa. Karhunkierroksella kävin kokemassa pään hajoamisen juuriin ja motivaation puutteeseen. Kopparnäs Coast Trail oli kiva uusi kokemus, vaikkakin 29 asteen helle hieman latisti tunnelmaa. Maalissa juoksin suoraan mereen :D



Pyöräilystä tuli hyvä korvaava laji. Pyöräilin pääasiassa maastossa, mutta uuden pyörän myötä myös maantiellä tuli ajettua muutama lenkki. Kävin jopa ensimmäisessä maastopyöräilykisassa Kiipulassa ja sekös oli kivaa puuhaa. Vuoden aikana tuli tehtyä ihan just sitä mitä halusin, enkä asettanut itselleni mitään tavoitteita.




Polvi oli oikukas koko vuoden ja oikeastaan kesällä se oli niin kipeä, että luulin jo juoksujeni olevan kokonaan ohi. Olin viikkoja juoksematta ja annoin polven tulehduksen parantua rauhassa. Oikeastaan vasta loka- marraskuussa aloittelin paluuta poluille ja joulukuussa juoksut jatkui vähäisillä määrillä polvea kuullosstellen. Muutaman pidemmän lenkin tein ja polvi ei niistä kipeämmäksi tullut. Pääsin käymään jopa Pienellä Karhunkierroksella juoksemassa tyttären kanssa ja se oli oikeastaan koko vuoden kohokohta. Aloin pikkuhiljaa ihastumaan juoksuun uudelleen.



Nyt sattui käymään vielä niin, että onnetar oli suotuisa UTMB arvonnassa ja olen mukana tänä vuonna 170 km matkalla. Tämä kisa on ollut haaveena ja tavoitteena useamman vuoden ajan. Viime vuonna arpa ei osunut kohdalle, mikä olikin lopulta varmasti onni. Tänä vuonna olen riittävän nälkäinen ja uskon, että treenit maistuu. Haluan jo päästä kunnolla säännöllisen treenin pariin ja odotan tapahtumaa innolla. Kirjoittelen täällä blogissa treeneistä kohti tuota 170 kilometrin monsteria. Sunnuntaina käväistään Liesjärven poluista nauttimassa ja se voisi toimia lähtölaukauksena kohti hienoa seikkailua. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti