Piristystä treeneihin

Hämeenlinna ja sen lähialueet on polkujuoksijan taivas ja polkuja täällä riittää. Silti välillä tutut polut alkaa maistumaan puulta. Näin on käynyt välillä itsellekin ja siihen lääkkeeksi olen talven aikana käynyt tutstumassa uusiin polkuihin hieman kotinurkkia kauempana. Tammikuussa käytiin Aitoossa Laipanmaalla juoksemassa Hirvijärven kierros. Hämeenlinna oli tuolloin täysin lumeton ja olikin yllätys, että Pälkäneellä lunta oli ihan kunnolla. Pientä metsäautotietä ajaessa Pihtilammelle auton pohja laahasi lumessa. Jännitysmomentista huolimatta selvittiin starttiin. Maisemat tuolla kierroksella oli ihan kohtalaisen hienot. Tunnelmaa latisti kuitenkin isot hakkuuaukeat. Polku tuolla oli pääsääntöisesti melko teknistä eli jos etsii helppoa juostavaa reittiä ei tuo Laipanmaa ole ensimmäinen vaihtoehto.

Toinen kiva kohde alle tunnin ajolla Hämeenlinnasta on Liesjärven kansallispuisto. Siellä riittäisi tutkittavaa parillekin päivälle. Nyt kävimme juoksemassa Kyynärharjulla ja matkattiin Kasvetisen laavulle. Tuolla polku on välillä todella haastavaa; juurakkoa ja kivikkoa, mutta välillä on helpompaa alustaa ja ilahduttavan paljon pitkospuita. Metsä tuolla on osittain todella vanhaa ja niin paljon sammalta en ole nähnyt oikeastaan missään kuin tuolla Peukalolammin tienoilla (saatoin muistaa paikan väärin). Eksymään ei pääse hyvien reittimerkkien vuoksi.

Helmikuussa kävin myös juoksemassa Janakkalan Kolmilammilla ja se olikin kiva tuttavuus tässä ihan lähellä. Matkaan voisi lähteä Turengistakin ja juosta polkuja pitkin Kiipulan kautta Kolmilammille ja takaisin. Matkaa tälle reitille tulisi noin 30 km. Nyt startattiin Kolmilammin lavalta ja käytiin kääntymässä Helvetinvuorella. Polkuja tuolla alueella on monelle erilaiselle reitille ja nyt saatiin vain esimakua niistä. Suunnittelin jo mielessäni maastopyöräilyreissua Hämeenlinnasta Kolmilammille ja takaisin. Reilun 50 km matka tuosta tulee helposti. Polku tuolla oli helppoa tosin mäkistä. Tuonne on mentävä pian takaisin. 

Viimeisin tutustuminen uusiin polkuihin tapahtui Birgitan polulla. Ehdin käymään vain pienen raapaisun tuolla ja sen perusteella haluan mennä tuonne tutkimusmatkalle uudelleenkin. Polut oli hyvin merkitty. Polku menee monessa kohtaa vesistön vieressä, mikä antaa paljon kaunista katseltavaa, mikäli nyt katseen voi nostaa polusta. Polku tuolla oli nimittäin haastavaa ja juurakkoista. Nyt maa oli jäässä, mutta oli havaittavissa, että sulan aikaan tuolta ei kuivin jaloin selviäisi. Polku kulkee Vuoreksesta Lempäälään saakka ja matkaa tuolle tulee muistaakseni 50 km.

Tänä talvena olen vielä suunnitellut käyväni Isojärven kansallispuistossa ja Sipoonkorvessa. Tosin kyllä nämä kotipolut taas maistuu ihan mukavasti. Kevättä kohti mennään.