Olin yrittänyt moneen kertaan keksiä muuta tekemistä toukokuun viimeiselle lauantaille. Olisin halunnut mennä toukokuussa Karhunkierrokselle ja Kokkolaan 24 h ultraan. Ajatus asfalttimaratonista ei kiinnostanut tippaakaan ja se johtui nyt jälkikäteen ajateltuna siitä, etten kokenut olevani maraton kunnossa ja olin pakokauhun vallassa.
Muutaman hyvän treenin sain tehtyä toukokuun lopulla ja viimeinen vauhtikestävyystreeni edellisenä sunnuntaina lupaili hyvää kuntoa. Kympin enkka tuli helpolla. Tämä treeni valoi valtavasti itseluottamusta ja tunsin olevani valmis kisaan. Perjantaina ajelin tutulla lommoisella Puntolla Helsinkiin viemään pikkuset hoitoon mummolaan ja siitä satamaan Siljalle. Satamassa tapasinkin heti muutaman juoksututun ja sinne saapui myös vanhin tyttäreni, jonka kanssa maratonille oltiin starttaamassa. Molemmilla oli takaraivossa ajatus saada juostua uusi enkka ja alittaa maaginen 4 tunnin raja. Molemmilla oli ollut vaivoja kinttujensa kanssa, mutta ei onneksi ollut mitään maatamullistavaa ongelmaa kuitenkaan.
Laivalla oli kivaa ja tuttuja oli aikas paljon mukana. Tunnelma oli jotenkin sähköinen juoksijoiden jännittäessä seuraavaa päivää. Illalla laittelimme jo juoksukamoja kuntoon, jotta niitä ei tarvitsisi seuraavana aamuna paniikissa laitella. Aamulla heräin suht hyvin nukutun yön jälkeen aikaisin. Aamiainen nassuun ja juoksukamat päälle. Tukholmaan oli luvattu sadetta juuri startin aikaan, mutta aamulla siellä paistoi aurinko. Käveltiin porukalla tapahtuman varustesäilytykseen. Ensimmäinen huoli juoksun suhteen ilmeni heti laivasta ulos astuessa. Tuuli oli todella kipakka.
Startissa oli kiva fiilis. Musa oli hyvää ja porukkaa ihan riittävästi, yksin ei tarvinnut juoksemaan lähteä. Kuin tilauksesta sadepisaroita alkoi tippua muutama minuutti ennen lähtöpamausta. Järjestäjältä olimme saaneet kertakäyttöiset sadeviitat ja ne päällä lähdettiin juoksemaan. Ensimmäinen viisi kilometriä juostiin melkoisessa ruuhkassa. Pikku hiljaa ruuhka alkoi helpottaa ja päästiin Idan kanssa juoksemaan tavoitevauhtia n 5.30 min/km. Tällä ajalla oli tarkoitus juosta tasaisesti kisa läpi. Vesisade yltyi ja vaatteet alkoivat olla märät. Tiellä ei kuitenkaan ollut vielä lätäköitä, joten kengät tuntuivat kuivilta. Juoksu kulki todella hyvin ja välillä piti tarkoituksella himmailla vauhtia, ettei tulisi noutaja lopussa. Pystyimme juoksemaan molemmat samaa vauhtia ja koko ajan pystyimme puhumaan. Ennen puolimaratonin täyttymistä olimme ihan fiiliksissä. Vauhti oli sopivan kovaa ja mihinkään ei sattunut, eikä kolottanut. Hetken tunsin taas sen mahtavan tunteen kun jalat pelaa ja oot vaan kyydissä ja nautit maisemista ja kisan tunnelmasta. Reitillä oli tasaisesti live musiikkia ja se nostatti tunnelmaan ennestään.
Puolimaraton täyttyi ennätysajassa. Pieni epäilyksen häivähdys kävi mielessä. Olenkohan haukannut liian ison palan kakusta. Siinä kohtaa reitti kulki tylsää seutua. Yleisöä ei ollut tsemppaamassa ja pieni notkahdus tuli vauhtiinkin. Mitään hätää ei ollut vielä siinäkään vaiheessa. Olimme tytön kanssa juosseet jo kolmekymppiä kun tytär ilmoitti, että jalat alkaa olemaan puhki. Itselläkin jalat painoivat, mutta energiaa oli kropassa vielä hyvin. Sovimme, että maaliin mennään yhdessä. Välillä lähdin kirimään jolloin takaa tuli käsky, että odota. Himmailin ja sanoin, että en jätä tyttöä yksin juoksemaan. Tiesin kyllä, että olisi se tyttö yksinkin pärjännyt, mutta yhdessä olimme juoksemaan lähteneet. Noin 32 kilometrissä tulimme Västerbronille. Kaikki Tukholmassa juosseet sen kohdan varmasti muistavat. Sade oli yltynyt kaatosateeksi ja tiellä oli isoja lammikoita vettä. Vaatteet olivat läpimärät ja kengät täynnä vettä. Reidet olivat umpijäässä. Silta on käytännössä ylämäkeä. Alussa jyrkempää ja loppu loivaa ja pitkää nousua. Molemmilla energiat hiipuivat ja samalla vauhti.
Muutama kilometri sillan jälkeen oli aika takkuista. Viimeisen geelin olin ottanut jo sillan kohdalla ja urheilujuoma ei maistunut. Veden voimalla juoksin. Sitten noin 35 kilometrissä tapahtui jotakin, mitä en ennen ollut kokenut. Sain valtavan energialatauksen ja vauhti alkoi taas kiriä. Tajusin, että nyt kroppa käyttää energiana rasvaa tehokkaasti. Väsymys oli poissa ja fiilis taas katossa. Tytär ei ollut ihan samoissa fiiliksissä ja häntä yritin tsempata parhaani mukaan. Huomasin, että tyttöä häiritsi juosta takana ikään kuin kiinni minua, joten jättäydyin tarkoituksella taakse. Tämä olikin hyvä valinta ja tyttö jaksoi juosta vielä hyvää vauhtia. Olimme jutelleet, että joka tapauksessa enkka tulee, mutta se 4 tunnin alitus kai saataisiin unohtaa. Viimeiselle 5 kilometrille meillä oli aikaa vajaa 30 min, joten tiukkaa tekisi.
Noin kaksi kilometriä ennen maalia muutama tuttu oli katsomossa kannustamassa ja se riitti siivittämään loppukiriin. Huusin tytölle, että nyt saatana juostaan maaliin. Tyttö teki työtä käskettyä. Monia selkiä tuli vastaan, enkä enää tuntenut muuta kuin mahtavan adrenaliiniryöpyn. Gps näytti jo täyttä maraa ja ihmeteltiin ääneen, että missä se stadion oikein on, kunnes tajusimme, että juoksimme sen seinustalla jo. Stadionin portit näkyi ja hurmiossa juoksin niistä sisään. Tytär huusi, että äiti odota ja ojensin käden taaksepäin. Kiskoin tytön mukaan ja käsi kädessä juostiin maaliin. Lysähdettiin nojaamaan aidan päälle ja sammutin kellon aikaan 4.00.45. Virallinen aika oli 4.00.29. Pienestä jäi kiinni 4 tunnin alitus, mutta molempien ennätykset paranivat monta minuuttia. 29 sekunnin parannus ei ole seuraavaan maratoniin enää paha rasti.
Kroppa oli maalin jälkeen umpijäässä. Huulet oli siniset ja oikean käden sormista oli veri paennut. Ne olivat vitivalkoiset, tunnottomat ja jääkylmät. Kärsin lievästä hypotermiasta. Koko kroppa tärisi horkassa. Onneksi olimme jättäneet vaihtovaatteet tavaran säilytykseen ja olo alkoi pukkarissa pikku hiljaa helpottamaan kun sain kuivaa vaatetta päälle ja vähän syötävää. Verenkiertokin palasi sormiin.
Kokonaisuudessaan reissu oli kyllä mahtava ja Tukholmasta jäi hyvät fiilikset mieleen päällimäisenä. Se tarkoittaa, että sinne menen varmasti muutaman vuoden kuluttua uudelleen ulosmittaamaan tuon 29 sekuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti