Kantapää jatkaa kipuilua. Jonkinlaista kävelyä muistuttavaa liikettä pystyn tekemään. Pahin kipu onneks helpotti, mutta jalka on kaikkea muuta kuin kunnossa.
Hetki sitten kävin hakemassa elämäni ensimmäisen kortisonipiikin. Ortopedi kuunteli silmät pyöreänä kun selitin , että syksyllä juoksin sata kilsaa ja siitä jäi päälle jalkapohjakipu. Kysyi vielä varmuudeksi, että juoksinhan satasen useamman päivän aikana, enkä kerralla..Vielä enemmän pyöritteli silmiään kun kerroin, että kierrettiin 3.333 km lenkkiä 30 kertaa. Eikä se, kun otin sukat pois ja ortopedi näki mun maailman rumimmat isovaspaankynnet, silmien pyörimistä lopettanut. Vähän kumma juttu. Eikö ole ennen ultrajuoksijaa nähnyt.
Ortopedi totesi heti alkuun, että molemmissa jalkapohjissa on holvikaaret madaltuneet ja se on aiheuttanut jännekalvo-ongelmat. Kalvo on jatkuvassa venytyksessä eli rasituksessa. Nyt pitää hankkia väliaikaisesti silikonipohjalliset ja teettää kunnolliset tukipohjalliset.
En voi kun toivoa, että kortisoni, lepo ja venyttely laukaisee kivun ja tää painajainen loppuu. Viikon kuluttua tarvittaessa haen vielä toisen piikin. Vahva luotto on vielä siihen, että täältä noustaan ja Kanarialla kirmataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti