Eilinen päivä meni vauhdilla. Aamulla heräsin jo ennen viittä, vaikka olisi uni maittanut. Kamppeet kasaan, aamupuuro nassuun ja keula kohti Lahtea tai tarkemmin Nastolaa. Olin varannut vaatetta ja syötävää varmaan viikon tarpeiksi. Syötävää oli kassillinen vaikka järjestäjä oli hommannut vaikka mitä syötävää paikalle. Kai pelkäsin, että kuolen nälkään..
Löysin perille ihan hyvin ja siellä olikin rantasaunalla jo melkein kaikki juoksijat paikalla. Muutama tuttu kaveri ja loput uusia tuttavuuksia. Viimehetken varusteiden pulailua ja hauskaa jutustelua ennen juoksun alkua.
Kahdeksalta aloitettiin juoksemalla yhdessä ja tutustumalla reittiin. Alkuun oli pikku pätkä hiekkatietä, jonka jälkeen reitti kulki ihanan mutaisen, kuraisen ja vetisen pellon poikki. Monella tässä vaiheessa jo kengät kastuivat. Kuulin yhden juoksijan sanovan, että on ratamestarin heikkoutta, jos jalat ei kastu ekalla kilometrillä. Hyvin sanottu. Pellon jälkeen reitti kulki sulassa metsässä ihan järven rannassa ja sitä kohtaa olikin aina kiva juosta. Hetken kuluttua alkoi reitin yksi isoimmista ja jyrkimmistä nousuista, joka kulki aivan kallion jyrkänteen reunaa mukaillen. Jyrkänteen reunaan oli vedetty kaiteeksi köysi, mikä osoittautuikin hyväksi tueksi. Maisema järvelle oli hieno.
Nousun jälkeen tuli tietysti alamäki. Tässä kohtaa reitillä oli lunta reippaasti ja viimeistään siinä kengät kastuivat kunnolla. Sohjoista alamäkeä oli silti hauska juosta ja välillä luisua ja antaa vaan mennä. Jostain syystä en edes pelännyt kaatumista. Ajattelin kai, että alastulo olisi pehmeä, vaikka oli siellä lumen alla kiviä ja kantoja. Alamäen jälkeen alkoi loiva nousu metsäautotietä, missä ei siis ollut talvikunnossapitoa. Lunta oli polviin saakka. Pienen puron jälkeen reitti kääntyi taas hieman jyrkempään nousuun ja tämän mäen päällä juostiin ihan umpimetsässä. Ratamestari oli tosin luvannut, että siihen päivän aikana muodostuu polku (ei muuten muodostunut kuin aavistus siitä).
Tämän sulan metsäpätkän jälkeen noustiin kalliolle, jossa oli taas lunta reippaasti. Lumi ei missään vaiheessa tallautunut poluksi vaan pyöri sohjona jalkojen alla mukavasti. Kalliolla oli silti kiva juosta, luistella alamäissä ja hyppiä pienien mäkien päälle. Muutamaan alavaan kohtaan oli kasaantunut vettä lumen alle ja sen tiesi miten niissä kohdissa kävi. Kengät oikein hörppi kylmää vettä.
Kalliolta laskeuduttiin alas, jotta päästiin kiipeämään seuraavaan mäkeen ja kalliolle. Sinne oli rakennettu yksi reitillä olleista kolmesta laavusta. Lumi oli tältä kalliolta sulanut ja maasto oli melko helppoa. Kalliolta alas ja pikku pätkä tietä. Sitten ryteikköön, jossa ainakaan minä en juossut askeltakaan. Maassa oli metsän harvennuksen jäljiltä puunrunkoja ja risuja kasapäin ja tässä kohtaa tuli reitin jyrkin nousu, jossa melkein joutui ottamaan nelivedon päälle. Pidin siitäkin noususta jollakin sairaalla tavalla ja ajattelin, että tässä tulee tehtyä kunnon jalkatreeniä samalla.
Oikeastaan ainoa ärsyttävä juttu koko reitillä oli yllättävää kyllä nämä maitokärryt. :D
Olen huomannut, että jokaisella pitkällä juoksulla ärsytyksen aiheet on mitä kummallisimpia. Kerran juostessa juomaliivin pilli ärsytti kun se heilui liivin edessä. Se piti tunkea juomaliiviin siitä silmistä heilumasta. Kanarialla ärsytti pitkät havunneulaset. Nyt kärryjen kohdalla otti pannuun jostakin syystä. Kymmenen kertaa noiden ohi juoksin ja joka kerta sama juttu. Nää on näitä henkimaaliman juttuja, eikä niistä sen enempää..
Tästä kärryiltä alkoi taas luminen pätkä, jossa oli myös muutama mukava lätäkkö virkistämässä jalkoja. Nauratti kun joka kierroksella löin pääni aina samaan oksaan. Joka kerta yritin muistella, että missäs se oksa olikaan, kunnes taas mottasin pääni siihen. Oli siellä yksi toinenkin oksa mihin hakkasin kolme kertaa vasemman olkapään ja siinä on nyt mahtava mustelma. Taisin myös muutamankin kerran potkia itseäni vasempaan nilkkaan ja siitä muistuttaa kipeä nilkka ja mustelma. Muutaman kerran lensin aivan rähmälleni ja kyljelleni, mutta onneksi ei mitään vakavampaa tapahtunut. Hauskaa oli rymytä kunnolla koko rahan edestä.
Reitti yllätti totaalisesti vaativuudellaan. Kymmenen kierrosta riitti sitä tällä erää. Kilsoja tuli kasaan pikkasen yli 40 ja nousua yli 1500m. Aikaa kului kaikkineen 9 h huollot mukaan luettuna. Olihan siinäkin yksi tapa viettää pitkäperjantaita. Hyvä tapahtuma ja lähden uudelleen jos tilaisuus tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti