Hankijuoksu

Tänään lähdettiin aamusta polkujuoksuporukan kanssa Renkoon Heinisuolle juoksemaan. Osalle paikka oli hyvinkin tuttu. Yksikin jäsen on ollut kehittämässä aluetta ja laittelemassa merkkejä ym reitille. Muutamalle paikka oli uusi tuttavuus ja se on aina tapahtuman järjestäjälle musiikkia korville.
Pikkuinen huoli juoksun onnistumisesta syntyi kun täällä Hämeessä on satanut lunta nyt muutamana päivänä aika reilusti ja tuuli on ollut puuskittaista.  Eilen tuli reitiltä viestiä, että kannattaa ottaa mukaan kunnolliset säärystimet lumen vuoksi.
Mukaan lähti yhteensä yhdeksän rohkeaa ja seikkailumielistä polkuilijaa. Retkikunta eteni hyvillä mielin ja lunta oli alkumatkan polulla maltillisesti. Heinisuolla pitkospuut oli tietysti lumen peitossa. Maisema oli ihanan askeettinen käppyräisine mäntyineen. Puolessa välissä matkaa porukkamme tuli hakkuuaukealle, jossa lumi oli kinostunut ihan kunnolla. Lumi tietysti peitti kaikki kivenkolotkin ja niin siinä kävi, että mulasin oikein kunnolla polvia myöden kivenkoloon,  jossa oli vettä. Kenkä kastui ihan läpi ja sukka myös. No muutama askel lisää niin vastapainoksi piti mulata se toinenkin jalka. Ei auttanut muuta kuin jatkaa juoksua. Liikkeessä jalat pysyi lämpiminä, eikä mitään katastrofia siis päässyt syntymään. Tilanne olisi ollut toinen jos pakkasta olis ollut enemmän. Pitäisiköhän alkaa kantaa mukanaan aina kuivia sukkia näillä suokeikoilla..
Matkaa kertyi vähän yli kymmenen kilometriä ja aikaa meni melkein kaksi tuntia. Hyvää treeniä oli hankijuoksu. Ei tarvitse mennä salille kyykkään.
Oman mausteensa etukäteen suunnituille juoksuille antaa säiden vaihtelu.  Etukäteen ei koskaan tiedä mitä tulee eteen sitten starttipäivänä. Siinä se sitkeys ja hinku mitataan, että lähtee juoksemaan vaikka sää olis kuinka hurja. Matkalla saattaa lentää ärräpäät,  mutta kotona villasukat jalassa ja lämmin viltti hartioilla tuntee olonsa aika tyytyväiseksi.