Viikko meni toipuessa sunnuntain ultrasta ja keskiviikkona töissä iski mikälie flunssa. Vilutti ja kurkku oli kipeä. Torstain jouduin olemaan saikulla. Hyvä kun aamulla jaksoi sängystä nousta. Kaiken kaikkiaan alkuviikko oli ihan hanurista ja mieli aika pohjamudassa.
Tänään olo oli ihan kohtalainen ja ahdistus liikkumattomuudesta tulvi ämpäristä yli. Illalla suuntasin ladulle ja sillä fiiliksellä, että kunhan muutaman kilometrin heitän ihan vaan mielenrauhan vuoksi. Ekat kolme kilsaa sukset liikkui yhtä paljon eteen ja taakse, mutta ilmeisesti alkoi vähän pakastaa kun suksi alkoi toimimaan. Ja wuhuu mikä hiihto siitä tuli! Tuntui, että olis jaksanut loputtomiin. Harvoin kuuntelen hiihtäessä musiikkia, mutta nyt oli testissä uusi soittolista. Maidenin Trooper kun lähti soimaan yhdessäkin isossa mäessä niin kyllä tää muija jaksoi tikata. Naama oli kuin Hangon keksi ja millään ei olis malttanut pois lähteä. Tällaista oloa oon odottanut nyt viime syksystä saakka ja pelännyt, ettei sitä enää tule. Sykkeetkin pysyi pk tasolla vaikka ylämäkiin iskin kunnolla, enkä muutenkaan himmaillut. Nyt on taas energiataso kohdillaan ja jaksaa olla töissä viikonlopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti