Pakkolepoa.

Vähän on nyt vaikeuksia pysytellä pois juoksupolulta. Tiedän miten upeita lumisia näkymiä metsässä olis just nyt. Eilen ajoin lähimetsän ohi ja siellä se näyttäytyi kutsuvana kuin satumetsä.
Kroppa vaan ei ole palautunut viimeisestä juoksusta vielä tarpeeksi tai pystyisin kyllä juoksemaan, mutta millä hinnalla. Riskiä ei viitsi nyt ottaa. Kumma kyllä pitkään vaivannut jalkapohjan jännekalvon kipu loppui kuin seinään tuolla yöjuoksulla, toivottavasti ikuisesti pysyykin poissa.
Ens viikolla annan juoksuluvan näille kintuille ja mukava lenkki onkin tiedossa muutaman juoksututun  kanssa. Siihen saakka ruuvaan itseni kotisohvaan kiinni.