Muutenkin oon alkanut miettimään noiden pitkien juoksujen ravintopuolta ja tankkausta niille. Ensimmäiselle maratonille tankkaus hipoi huumoria. Kolme päivää kestänyt hiilarimättö oli kieltämättä aika hauskaa ja nauru oli herkässä osittain jatkuvan sokerihumalan vuoksi. Maratonilla maaliin tuli ensin mun pömpöttävä vatsa.
Siitä maratonista tähän hetkeen tankkaukset on pikkuhiljaa vähentyneet ja jääneet oikeastaan kokonaan pois. Ruokavaliossa on normaalistikin melkoisesti hiilihydraattia. Kisoja ja muita pitkiä lenkkejä ennen riittää kun syö säännöllisesti ja sitä ihan normaalia kotiruokaa ja huolehtii riittävästä nesteensaannista.
Ongelmaksi on tullut enemmänkin suorituksen aikainen syöminen. Edellytys maaliinpääsyyn on, että ravintoa menee alas ja että se myös imeytyy. Olen vannonut aikaisemmin geelien voimaan. Niitä on tullut nieltyä siihen tahtiin, että mitta on täysin. Wihan kilometrit oli hyvä syömätesti. Siinä oli aikaa testailla eri mössöjä melkein 12 tunnin ajan. Aloitin ottamalla joka tunti yhden geelin ja lisäksi söin suolapähkinöitä, rusinoita, suklaata. Niistä sai suuhun hyvän cocktailin, jonka huudoin alas urheilujuomalla. Lopulta 10 tunnin jälkeen kroppa ei ottanut vastaan muuta kuin rusinoita, mustikkasoppaa ja vettä. Kaikki sata geeliä jäi odottamaan päivää seuraavaa. Taitaa siis olla niin, että ihan oikea syötävä hyvin imeytyvässä muodossa on parasta. Geelejä varmaan jatkossakin kannan mukana ja niitä voi heittää huiviin sitten harvakseltaan. Parempi varata eri variaatioita mukaan kun ei koskaan tiedä mikä uppoaa ja mikä alkaa tökkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti