Härkää sarvista.

Tästä se alkaa. Monesti olen ajatellut aloittaa oman blogin ja kerran sellaisen itseasiassa jo aloitin, mutta en sinne koskaan mitään kirjoittanut. Vuoden vaihteessa tein viimeisimmän hullun juoksutempauksen ja ajattelin, että voisin kirjoittaa näistä hullutuksista muillekin. Eri asia lukeeko näitä juttuja kukaan saati ymmärtää. Taustaa vähän. Ensimmäisen kerran treenasin maratonille vuonna 2002. Haave romuttui alkillesvaivaan. No vuonna 2003 treenasin uudelleen. Homma kariutui revenneeseen reisilihakseen ja polvikipuun. Löin hanskat tiskiin. Kävin salilla ja tein lauman lapsia. Kuopus syntyi 2011 kevättalvella ja toukokuussa päätin lopettaa liikkumattomuuteni. Syksyllä juoksin ensimmäisen kerran tunnin. Vuosi 2012 meni höntsäillessä lenkillä ja salilla. Huomaamatta loin peruskuntoa. Mitään tavoitteita juoksussa ei ollut. En enää haaveillut maratonista, kunhan juoksin. Tammikuussa 2013 sain työkaverin kanssa päähänpiston juosta puolimaraton toukokuussa. Siitä tähän hetkeen on tullut juostua lappu rinnassa neljä puolikasta, neljä maratonia, josta yksi maastossa. 2014 innostuin Ultramatkoista ja niitä on nyt takana neljä, joista pisin 100 km. Juoksusta on tullut elämäntapa, eikä siitä voi enää luopua ja miksi pitäisikään. Jalat ovat enemmän tai vähemmän kipeenä, mutta mitään pahempaa vaivaa niissä ei ole. Kirjoittelen tänne jatkossa treeneistä, kilpailuihin valmistelusta ja hulluista juoksuideoista.