Loppiaisjuoksu.

Tänään sai lähteä metsään. Kyllä sitä oli kaivattukin.  Sää oli ainakin tän talven aurinkoisin ja pakkasta melkein 20 astetta. Vähän arvellutti riittääkö juoksutrikoiden alle vaan yksi kerrasto ja paidaksi ohut villapaita. Hyvin riitti vaatetus vaikka aluksi tuntui, että kädet jäätyy. Metsässä kylmyyttä ei huomannut, koska siellä ei tuullut ja ihan kuin lumi toimisi eristeenä.
Hattelmalanharjun päällä aurinko paistoi oranssina pilvettömältä taivaalta. Polkujuoksussa parasta on rentous kun voi vaan pysähtyä ihastelemaan maisemia kaikessa rauhassa, eikä ole kiire mihinkään, eikä saakaan olla kiire. Välillä voi vaan kävellä ja ottaa kuvia. Tänään juoksin kahden muun kokeneen polkujuoksijan kanssa ja hämmästykseksi pääsin juoksemaan ihan uusia pätkiä tutussa maastossa. Uusien polkujen löytyäminen on aina mahtava kokemus ja juostessa on olo kuin lapsella karkkikaupassa. Pakko päästä pian uudelleen noille uusille reiteille.